Elämä sisäpihalla

Poikkeuksellisen hiljainen ja rönsyilevä, keskieurooppalainen sisäpiha katselee minua ikkunasta. Wasis Diop laulaa ‘Everything is never quite enough’. Pilvinen kaupunki näyttää erilaiselta kuin kesähelteen turistiaallossa. Katukahvilat ovat hiljentyneet. Duomon ympäristö ei enää vilise, mutta laitakaupungin elämä sykkii. Arki on alkanut jo kuukausia sitten.

Vietän kirjailijan arkipäivää hämärässä asunnossa. Etsin aiheita artikkeleille, pohdin minne seikkailisin huomenna. Pitää rientää suihkuun, lounastreffit odottavat yliopistolla. Elottomat ikkunakukat näyttävät muovilta. Yläkerran parvekkeelta roikkuu muratti. Sisäpihan arkipäivää: rouva noutaa pyöräänsä, lihava varis lentää pois pelästyneenä. Piha hiljenee. Rikkinäinen keltainen rätti jatkaa liehumista vastapäisessä talossa. On aika lähteä.