Soljuva välitilinpäätös

Pääministeri Vanhasen möläyttelyt tv-lupa episodista sai aamumehun purskahtamaan raivokkaaseen nauruun. Järkyttävää kuohimista, parin päivän päästä selittelyä ja lievennyksiä. Ehkä ministereiden pitäisi muistaa, että valokeilassa joutuu kestämään suuremmat paineet, kuin harmaassa massassa. Perusoikeuksiin on turha vedota.

Vaikka nauru pääsi valloilleen, Finnairin lentämättömyys ei kuitenkaan huvita. Pitkäksi uumoiltu lakko kuumentaa maanantaimatkalaisen tunteita. Ylipalkattujen lentoemojen huoli tulevien työntekijöiden normaalipalkoista ei saa minulta senttiäkään sympatiaa. Päinvastoin. Olen todennut henkilökohtaisesti Aeron virolaiset lentoneidit paremman näköisiksi sekä tuplaten ystävällisemmiksi. Itsekäs vaihtoehto olisikin vaihtaa koko Finskin remppa virolaisiin kaunottariin. Suomalaiset selluliittitädit kun eivät sitä hymyä erityisemmin jaksa naamalleen vikertää. Viimeinen tuomio tulee kuitenkin maanantaina. Jos lento Milanoon lykkääntyy, voi ammattiyhdistysväki olla varmoja uuden lobbarin siirtymisestä TT:n käytettäväksi.

On ilkikurista avata silmät siviilissä. Luomien alle roikkuva letti lienee yksi niistä ennätyksistä, jota vihaisesti mulkoilevia kenraaleiden silmiä pakoillen on Pääesikunnassa kasvatettu.
- Sun imagoon sopis paremmin vallata joku talo ja kieltäytyä maksamasta mitään mistään, entinen palvelustoverini tokaisi.
Lähdin parturiin. Maksoin 30 euroa.

Onneksi järjestelmälle on helppo nauraa: passit kädessä kassit ladattuina on helppo vinguttaa kytkintä. Ylihuomenna tihkuva räntä ei kiillota kuvaa positiivisemmaksi. Eilen kuitenkin aurinkoinen sää valaisi kulttuurihistoriallisen perinnön sykkimään lempeän syksyn tahtiin. On käsittämätöntä, miten luonnon kauneuden keskelle maastoutuvat historialliset reliikit voivat uuden kiinnostuksen saattelemana pompata näkyville – paikalta, jossa niitä on taaperosta asti katsellut. Keskuspuisto on rauhoittava. Onneksi parempia löytyy lakkojen uloittumattomista.