Punainen tiili

Sain eilen tietää, ettei totaalikieltäytymisestä kirjoiteta rikosrekisteriä. Tiedän, että helpommalla selviää viimeisen kuukauden toimittajana kärvistelemällä – todella paljon helpommalla, mutta miksei edes joskus voisi toimia oikein? Ihmisen luonne tuuppaa kallistumaan helpoimpaan vaihtoehtoon, ei pelkästään lievässä laitamyötäisessä, mutta kaikissa elämän tilanteissa kieli enemmän tai vähemmän ruskeana.

On kunnioitettavaa, että isoisäni lähti empimättä sotimaan 66 vuotta sitten. Kauniin, siirapin tahmean kansallisromanttisen hekumoinnin lisäksi on kuitenkin syytä muistaa periaatteelleen eläneitä ihmisiä – oman tiensä taistelijoita, ei niitä tuhansia kiväärin varteen pakotettuja. Kolmeen kertaan vuosina 1929-1932 vankilassa istunut, väkivaltaa vastustanut Arndt Pekurinen kieltäytyi periaatteesta koskemasta aseisiin. Hänet murhattiin 5. elokuuta 1941 kapteeni Pentti Valkosen antaman teloituskäskyn mukaan.

Erno Paasilinna päättää Pekurisesta kertovan kirjansa “Pekurinen taisteli turhaan. Hän tiesi sen itse, koska jäi yksin ja sen takia joutui eristetyksi ja tuhon omaksi.”
Hän ei kuitenkaan taistellut turhaan. Pekurinen oli ensimmäinen askel kohti sivistynyttä valtiota, joka vielä jonain päivänä saattaisi vapauttaa mielipidevangit vankiloistaan.

Lisää E. Paasilinnan kirjasta ja aiheesta Jämsän kirjaston sivuilla.