Tapahtui 06.57
Näky pysäyttää. Lokki nostaa nokkansa avoimesta roskakorista. Röyhkeä höyhenpeitteinen katsoo määrätietoisesti suoraan silmiin. Linnun katse kääntyy. Hidastamme vauhtia, kävelemme otuksen ohi.
– Minun astialle ei ole asiaa, sulkasato kuittaa.
Lakimies palautuu mieleen. Sama henkilö, yksi elukka. Lokki ja lakimies; molemmat kauniita poikia, molemmat sikoja, molemmat lomalla.

Tapahtui 08.43
Työnnän nyytin suuhuni. Siinä on parsaa. Harmaata löröttelevästä hanasta suodatettu kahvi on pahaa. Puklu maistuu suussani. En saa roskista käsiini ja nielaisen oksennuksen. Syön loput parsat. Paha maku ei enää vaivaa. Mulkoileva lokki ei silti poistu mielestäni. Eppu Normaali kiusaa korvaani. Huono tuoli selkää.

Tapahtui 08:44
Elämä on kaunis. Minä kauniimpi.

Yhteisötietojärjestelmää aikani kuluksi selaillessani huomasin Puolustusvoimien rekisteröityneen yritysten joukkoon 1. tammikuuta 1994. Yhtiömuoto oli mikäs muukaan, kuin “Valtio ja sen laitokset”.

Jos ei armeijan ihmettelystä arki muuksi muutu, voi katseensa suunnata Etsivätoimisto Saapas ja Gorilla Oy:n suuntaan. Ehkä tästä salapoliisintyönhohtoisesti nimestystä autovuokraamosta löytyisi selvitys, minkä alan “työstöhommia” tekee Suomen Vibrakone Oy, Lahden Työntöväline Oy tai Sirkan kunnassa seilaava Valkoinen Valas Oy.

Mikään ala ei koskaan ole niin hohtoisa, ettei pieniä vastoinkäymisiä sattuisi. Grand Holding Ab - aputoiminimeltään Dildo sentään tärisee vielä, toiminimi Värisevästä Banaanista ei ole toistaiseksi tietoa. Taudit koituvat monien kohtaloksi. Päivänvalo on päättynyt ainakin konkurssiin haetulta Uloke Oy:ltä. Ehkä yksinkertainen onkin kaunista ja kestävää: Vibrator Oy pärisyttelee edelleen - jo vuodesta 1954.

Kun pakottavat tarpeet on tyydytetty, tulee infrastuktuurin aika. Tiet, lentokentät ja urheilualueet rakentaa Oy Vihreät Gorillat Ab. Pientä kiihoketta arkiseen puurtamiseen lisää Timpan Poraus Tmi. Tai jos aukko kaipaa isomman porukan hyväilyä, lienee Poraus Team Osakeyhtiöstä apua tuskaan.

Lopussa kaikki on kaunista. Kuitenkin alkuun palatakseni muistuttaisin vielä Puolustusvoimille vasta 31.12.2001 määritellystä päätoimialasta. Jos maanpuolustus on firman pääbisneksenä pyörinyt vasta tällä vuosituhannella - olisiko kohtuullista kysyä, mitä veroäyreillä on aiemmin tehty?

Yritystiedot yhteisötietojärjestelmästä, www.ytj.fi

Saaren yllä velloo paksu sumu. Ruokalan ovi on kiinni. Vilu värisee pitkin selkää. Lämpötila on laskenut lähelle pakkasen rajaa. Maiseman peittävä valkoinen verhoilee ympäröivät rakennukset mössöksi. Tutkatornin valoa ei näy. Sumua ei ole silmissä, vaikka ajatus ei kulje näin aikaisin aamulla.

Lahden toisella puolella ulisee torvi. Rahtilaiva kulkee sokkona. Ehkä kohti niemen kylkeä, ehkä kohti aavempaa ulappaa. Ovi aukeaa. Löysä karjalanpiirakka lässähtää elottomasti muoviselle lautaselle. Saarella on aina maanantai - myös tiistaina.

Tiivistynyt kosteus, matalalla vellova harmaus pitää lentäväiset maassa. Lokki ei ole kirkumassa kalasatamassa. Hiljainen kalastaja-aluksen dieselmoottori hurisee epätasaiseen rytmiin. Partasuinen, villapaitaan pukeutunut mies kolauttaa laivansa laituriin liian voimakkaasti. Reuna säröilee.

Metro kiidättää uinuvia matkustajia eteenpäin. Lyhyt - äänetön kolahdus pyörii vielä mielessä junan syöksähtäessä tunneliin. Harmaus loppuu. Alkaa pimeys. Musta massa ei vyöry harmaana päällee. Se pysyy lasin takana. Jalat kulkevat väsyneesti, ylös, alas, ylös mäkea, alas katua.

“Hyvää huomenta”, hymyilevä tyttö pirskauttaa iloisesti. Aamu on alkanut kahvilassa.

Käytimme aurinkoisen perjantain Kruunuvuoressa. Tutkimme hylättyjä taloja, kuvasin ystävälleni pari rullaa poseerausta. Aikaa ei ollut loputtomiin, emmekä ehtineet löytää kaikkia ränsistyneitä helmiä. Viimeisellä kohteella huomasimme kuusissakymmenissä kävelevän miehen hiippailevan meitä kohti. Emme olleet ainoat filminvalottajat. Kävimme lyhyen keskustelun vihreisiin sonnustautuneen herrasmiehen kanssa. Hän oli seurannut yli satavuotiaiden huviloiden yksinäistä - toisinaan vähemmän yksinäistä - elämää niiden hylkäämisestä 60-luvulta lähtien.

Lyhyen rupattelun aikana totesin, ettei runkoihin uskalla kiivetä sisään. Huvilat ovat osittain romahtaneet lumen painosta. Yksi lyhyt, hiljainen ja pieni kommentti herrasmiehen suusta särähti korvaani.
- Tyhjiä ne ovat aina olleet. Ei niissä mitään kuvattavaa koskaan ole ollutkaan, hän sanoi ystävällisesti.

Myöhemmin illalla pysähdyin miettimään kuusikymppisen totista lausahdusta. Kieltäytyikö hän todellakin näkemästä maailman niin suppeana, ettei tyhjästä talosta voi löytyä mielenkiintoista kuvattavaa? Taloista, jotka ovat nähneet muutamat maailman sodat, harvoin myrskyisän Kruunuvuorenselän sekä hetken, jolloin villi luonto valloitti omansa. Kavala ajatus vieri selkääni pitkin. Kuinka moni muu ajattelisikaan samoin? Kuinka moni kieltäytyy näkemästä niitä pieniä vivahteita, jotka huutavat huomiota meiltä. Vastausta harhailevaan kysymykseen tuskin koskaan saa, mutta lisäkseni noita pieniä asioita rakastaa ainakin yksi.

Valtio on iskenyt viimeisen piikin lihaani. Visa-lasku kolahti postiluukusta iloisen Oulun reissun jälkeen. En harmittele sekuntiakaan löysistynyttä ranneliikettä, joka turmiolliseksikin kutsutulla tavalla on saanut kortin sujahtamaan entistä useammin kassaneidin kouraan. Sen sijaan pysähdyin miettimään sitä menetystä, mitä seitsemässä kuukaudessa olisin voinut tienata.

En myöskään voi sietää kesällä kuvioihin noussutta pelleilyä. Saati syksyllä ruotuun vängettyä suodattelua. Miksei eräät yksilöt voi yksinkertaisesti ymmärtää, että selkä kumarassa kävelystä tulee mitä ilmeisemmin kyttyräseläksi. Ja itselläni ainakin niska- ja hartiakipu lisääntyy liiallisen nuolemisen jälkeen. Toisaalta, ehkei ihmisiä pitäisi tuomita. Ehkä jostain löytyy niitäkin, joita Notre Damen kellonsoittaja vetää puoleensa. Ja miksei ne ziljoona kärpästäkin voi olla välillä oikeassa - uloste vaan maistuu hyvältä.

Kaikesta huolimatta vietin sentään pari tuntia Oulussa. Veronmaksajien - teidän muiden - rahoilla*. Enkä tehnyt mitään, siitä pidin erityisesti huolen. Perinteiseen Puolustusvoimatyyliin olin totalitäärisen tuottamaton. Ihan läpällä.

Ehkä sittenkin olisi syytä miettiä, jos vika olisikin järjestelmässä.

* Rahojenne törkeästä tuhlaamisesta huolimatta tunnen silti syyllisyyttä turhaan poltetusta kerosiinistä joka mädättömän maan taivaalla paloi tuhoten kuppasta luontoa. Paitsi, että kuppa lähtee antibiooteilla.