Mediahuomio mediasodasta

Keskustelu asevelvollisuusarmeijasta on nostanut tappuranpiikkiset puheet myös valtion medioihin. Sivusta on mielenkiintoista seurata, miten muutamat ruoskakontrollissa pyörivät sähköiset viestimet suitsivat vauhtia propagandakoneiston äänitorvesta.
– Asevelvollisuus on hyvä juttu, luuserit menevät sivariin, tuntuu olevan jokaisen liean päähän kytkeytyvän tuutin pääsanoma.
Erikoista sinänsä, journalistiseen etiikkaan kuulunee myös vastapuolen äänen esille nostaminen. Nyt kuitenkin vastapelaajat on haudattu syvälle päiväkotien hiekkalaatikkoihin.

* * *

Kaikesta kohusta ja sivarin lyhentämisestä huolimatta kansa ei vieläkään taida tajuta oikeaa tilaansa. Yli 65-vuotta vanhoissa sotamuistoissa rypeminen tuntuu olevan vielä niin arvokasta, että harva uskaltaa myöntää asevelvollisuudesta kieltäytymisen olevan mielipidevankeutta. Vai miten olisi, eikö jokainen työtön joka kieltäytyy säkkihommista pitäisi työntää kaltereiden taakse miettimään hyödyttömyyttään? Tai ehkäpä jokainen välivuotta viettävä tyttö voisi viettää vuoden rangaistusleirillä – jahkailu ja päämäärättömyys kun eivät valtion verokassaa hyödytä.

Saattaa olla asioiden kadottamista oikeasta kontekstistä, jos kansantaloudelle hyödyttömiä ihmisiä arvottaisiin Sörkkaan lusimaan tai Suomenlinnan tiiliä hammasharjalla jynssäämään. Käytännössä juuri näin kuitenkin toimitaan – vai miksi pitäisi niitä piikkilanka-aitoja kutsua, joiden taakse teljetään vuosittain 20 000–30 000 poikaa tekemään juuri sitä mitä ei pitäisi – olemaan tuottamattomia.

Ehkäpä opiskeluajan lyhentämisen sijasta olisi syytä käyttää maanpuolustamiseen tuhlattu aika opiskeluun tai työntekoon. Tai vaikka lomailuun. Vähintään olisi syytä miettiä, onko maanpuolustus vain kasa vanhoja tapoja, joiden muutosvastaisuudella suojellaan 10 000 työttömyyskortistoon kelpaavan upseerin virkaa.

* * *

Kävi huudossa miten tahansa, järjestelmä muuttuu ennemmin tai myöhemmin.
– Muutospaine on liian kova. Nykyinen järjestelmä ei tule kestämään, erään ministeriön viestintäjohtaja tokaisi keväisessä saunaillassa.
Neljällä edessä olevalla hyväntekeväisyystyöviikolla voin enää olla tyytyväinen. Myös tulevaisuuteen – suuret ja jähmeät ikäluokat ovat katoava luonnonvara niin työmarkkinoilla kuin myös parlamentissa.