Matka Itä-Suomessa

Auton ajovalot luovat pimeälle maantielle aavemaisen kiilan. Ylinopeutta kulkeva nelipyöräinen poukkoilee mutkattomalla tiellä. Viihdytyskiertueen viimeinen etappi on vihdoin takana. Pitkään valvotut yöt ja työntäyteiset päivät ovat saaneet silmäpussit kohoamaan silmieni alle. Vielä muutama tunti viikonlopun lepoon.

Miellyttävän matkan muutamina vaiheina ymmärsin asioita. Pidän itseäni nuorena, mutta vihreän yleisömassan keskellä ymmärsin ympäröivän kansan – samanlaisissa vaatteissa elävänä – olevan minua viisi vuotta nuorempia. Vuosi sinne, toinen tänne. En ole koskaan välittänyt. Silti pienessä hetkessä oli jotain muutakin. Itseäni vanhempina pitämäni kertausharjoitusmiehemme osoittautuivat minua vuotta nuoremmiksi. Toiset saman ikäisiksi. Miksi olin vielä levän vuoraamassa kuosissa?

En jaksanut kuitenkaan välittää. Väsymyskään ei painanut päälle, mutta kauniit muistot Italiasta olivat vallanneet mielen. Syöpyneet syvälle mielen sopukoihin, varastaneet vivahteen ajatuksistani. En voinut heittää ajatuksia koppaan. Kiertue oli päättymässä, kiireiset päivät takana päin. Opiskelu, työ ja tulevaisuus edessä. Vielä muutama viikko ihoa raapivassa, henkeä raastavassa virkavaatetuksessa.