Perinteitä

Ilta-aurinko katolla kameran räpsyessä ja muita perinteisiä latteuksia. Piristävä malli-ilta oli miellyttävä poikkeus harmaaseen koiratarharutiiniin. Säihkyvä aurinko ei polttanut vilvoittavassa tuulessa, eikä meikit päässeet leviämään naamalle. Kaikin puolin miellyttävä tapa viettää iltapäivää. Ei paremman puutteessa, vaan täydellisesti valittuna vaihtoehtona.

* * *

En olisi uskonut, että matkustamiseen kyllästyy. Viikonloput tien päällä, viikot työmatkoilla. Pitkästä aikaa iloitsen viikonlopusta kotona. En sillä, etteikö matkaaminen olisi mukavaa, mutta vaiheessa, jolloin ystävät eivät ehdi juosta mukaan jokaiselle matkalle, ei rauhoittuminen koto-kolossakaan ole pahitteeksi.

Vaikka viikko onkin vasta alkanut, voi viikonloppua pitää jo lähellä. Tiistain vaihtuessa keskiviikkoon koiratarhaöitä on tiedossa enää kaksi. Miellyttävää rentoutumista tuossa hiekkakuopassa tuskin voi itselleen suvaita, mutta ainakin viihtyisät työystävät piristävät pölypunkkien katkuista homepölyntuoksua. Vielä muutama kiristelypäivä, ja – luultavasti – ansaittu loma lähenee. Samoin kiireettömämmät työviikot. Niitä odotellassa kuitenkin otan unta kalloon. Hyvää yötä, rakkaat lukijat.