I have added photos from early spring 2006 till today my gallery at ruoto.net/gallery. Check out! Also my all time favourites can be still found at ruoto.net/showroom.

Ei ollut ilta suhteiden sekoittumista, ei sementoitumista sumeaan sotkuun. Silti uuden Nuoren epävarmuuden kanssa taistelemista, väsytysvoiton kautta lepyttämistä. Mutta minne jatkuivatkaan iltariennot? Sohvan syvyyksiin, huulet huuruisilla tuopeilla sanoja hönkäillessä.

Yön Yksittäinen kysyi viimeisen sanan. Nuori ei osannut vastata. Vitsin kautta väänsi itsensä solmuun. Päättämättömyyden ja pimeyden ilta ei ollut huono. Aurinko vipusi sohvaperunat löhöilemään, chippailemaan pihalle. Virvoittava huurteinen, ajatuksia selventänyt syövyttäminen.

Yhden piti lähteä, toisen tulla. Juhlia toisensa jälkeen, lattialla laahustaa. Toisin kävi heinämiehen. Lääkärin seurassa matkaa alkoi taittamaan, rupuisessa baarissa rupattelemaan. Uusilla ajatuksilla evästettynä, epäileväisen kierootuneena seikkailuistaan. Muurahaisinvaasiolle ei näy loppua.

Hiljainen aamu. Herään painajaiseen entisestä elämästä. Kaikki nykyinen haihtuu mielestä. Jumitan ajatuksessa. En pääse pois sängystä. Kipeä niska säteilee takaraivoon migreenin lailla. Haluaisin olla kotona, rauhassa vällyjen välissä.

Kylmä aamuyön tuuli puhaltaa ikkunasta. Olo on syksyinen keskellä heinäkuuta. Muistan kuivuneiden lehtien tanssineen eilen kotikadulla. Mietin syksyä. Aikaa, jolloin Nuuskamuikkunen pakkaa telttansa. Aikaa, jolloin suuntasin kohti toisenlaista maailmaa. Kaukokaipuuta, pakkoa lähteä kohti uusia seikkailuita. Niitä pieniä hetkiä, jolloin elämä näytti uudelta, rohkealta matkaajalta.

Mieleeni syöpyy ajatus yhteisistä matkoistamme. Niistä katkeran suloisista, mutta kuitenkin iloisista hetkistä. Autossa istumisesta, ainaisesta lähdöstä ja ikävöinnistä. Siitä kaikesta, miten erilainen maailmani ehti lyhyen hetken olla. Kiintymisestä johonkin tiettyyn, ennalta määräämättömään, suurempaan rakkauteen.

Mutta ajatukseni ei liiku. Olen vankina saarella, jonne vapaaehtoisesti itseni telkesin. Omien ajatusten takana, jotka itse valitsin.

Extraordinary days are here again. Dreaming of the sun, days fulfilled with nothing to do. Lazy sunday mornings with someone to hold. Cloudy mondays without the headache and pain of work. A couple of days without the rush, spending all the time in all the beutiful surrounding places. Im dreaming of a summer rain, cooling the dusty air of the city.

And meanwhile Im dreaming, the life passes by. Im stuck to the slow but short moment that keeps reminding me of everything - everything that is fine. And suddenly, it is morning and there’s nothing to dream about.

Ilta-aurinko katolla kameran räpsyessä ja muita perinteisiä latteuksia. Piristävä malli-ilta oli miellyttävä poikkeus harmaaseen koiratarharutiiniin. Säihkyvä aurinko ei polttanut vilvoittavassa tuulessa, eikä meikit päässeet leviämään naamalle. Kaikin puolin miellyttävä tapa viettää iltapäivää. Ei paremman puutteessa, vaan täydellisesti valittuna vaihtoehtona.

* * *

En olisi uskonut, että matkustamiseen kyllästyy. Viikonloput tien päällä, viikot työmatkoilla. Pitkästä aikaa iloitsen viikonlopusta kotona. En sillä, etteikö matkaaminen olisi mukavaa, mutta vaiheessa, jolloin ystävät eivät ehdi juosta mukaan jokaiselle matkalle, ei rauhoittuminen koto-kolossakaan ole pahitteeksi.

Vaikka viikko onkin vasta alkanut, voi viikonloppua pitää jo lähellä. Tiistain vaihtuessa keskiviikkoon koiratarhaöitä on tiedossa enää kaksi. Miellyttävää rentoutumista tuossa hiekkakuopassa tuskin voi itselleen suvaita, mutta ainakin viihtyisät työystävät piristävät pölypunkkien katkuista homepölyntuoksua. Vielä muutama kiristelypäivä, ja - luultavasti - ansaittu loma lähenee. Samoin kiireettömämmät työviikot. Niitä odotellassa kuitenkin otan unta kalloon. Hyvää yötä, rakkaat lukijat.