Iloinen saari

Juhlinut, mutta hyvin nukkunut: poikkeuksellinen olotila. Älyttömiä riitoja ja uusiksi menneitä aikatauluja. Paljon hauskan pitoa ja hengailua, tavattu söötti vauva. Onnistuneita digitaltiointeja, miellyttäviä muistoja. Monia tunteita jokena kuohuttaneeseen Joensuuhun mahtui paljon. Uusia tuttavuuksia tulvinnut tapahtuma oli poikkeuksellinen. Pitkästä aikaa tutkain pysyi poissa päältä. Olisi täysin absurdia analysoida, johtuiko hyperaktiivisuuden siirtyminen toisille osa-alueille yhdestä käsittämättömästä puhelusta, rakkaan ystäväni kotiin paluusta, toisen työpäivän piristämisestä, vai viikonlopun huvittavasta teini-dramatiikasta. Aurinko joka tapauksessa hymyili täysin, hiekkapölystä täyttyvin sieraimin.

* * *

En tiedä, olisiko syytä huolestua viimeaikaisesta lukutottumusteni muuttumisesta. Ernesto Guevaran päiväkirja on vaihtunut Joonatan lokinpoikasen kautta omiin muistelmiini. Naftaliinille lemahtavat pohdiskelut viikkojen ja vuosien takaa eivät ehkä erityisemmin piristä mieltä, mutta saavat kerta toisensa jälkeen miettimään kompassin osoittamaa kurssia. Purjeita ei ole toistaiseksi laskettu, vaikka kalaverkot olisikin nostettu pitkästä aikaa kuivumaan. Miten voi pieneen päähän mahtua tuhansia unelmia, satoja haaveita, mutta vain yksi konkretisoitunut asia. Elämä menee eteenpäin.