Päivitys oleelliseen olemattomuuteen

Ei ollut ilta suhteiden sekoittumista, ei sementoitumista sumeaan sotkuun. Silti uuden Nuoren epävarmuuden kanssa taistelemista, väsytysvoiton kautta lepyttämistä. Mutta minne jatkuivatkaan iltariennot? Sohvan syvyyksiin, huulet huuruisilla tuopeilla sanoja hönkäillessä.

Yön Yksittäinen kysyi viimeisen sanan. Nuori ei osannut vastata. Vitsin kautta väänsi itsensä solmuun. Päättämättömyyden ja pimeyden ilta ei ollut huono. Aurinko vipusi sohvaperunat löhöilemään, chippailemaan pihalle. Virvoittava huurteinen, ajatuksia selventänyt syövyttäminen.

Yhden piti lähteä, toisen tulla. Juhlia toisensa jälkeen, lattialla laahustaa. Toisin kävi heinämiehen. Lääkärin seurassa matkaa alkoi taittamaan, rupuisessa baarissa rupattelemaan. Uusilla ajatuksilla evästettynä, epäileväisen kierootuneena seikkailuistaan. Muurahaisinvaasiolle ei näy loppua.