Rakkauden haudalla

Kolmesataakuusikymmentäyksi päivää. Kirjoitin ajasta, jolloin matkustimme viikoittain kotisatamiin. Muistelin lämmöllä huippuhetkiä, unohtamatta tavallista elämää, sen pieniä vivahteita.

Vuosi on kulunut. Yllättävä, aktiivinen, vilkas, toisinaan alakuloinen. Vaihteleva, hädintuskin koskaan staattinen. Erityisen tapahtumarikas. Sekä positiivisessa, että negatiivisessa kontekstissa.

Kaksi vuotta sitten en olisi uskonut koskaan kirjoittavani blogia, saati olevani toimittajana hetkeä myöhemmin. Elämä ei ehkä sittenkään ole ennustettavissa. Mutta jos juhannuksen alla pitäisi jotain sanoa, kiittäisin teitä rakkaat lukijat. Kaikista eniten en koskaan olisi uskonut, että teitä on olemassa. Näinkin paljon.