Poliittisia mielipiteitä

En yleensä tätä harrasta, mutta täydellisen aiheen sattuessa kohdalle lainasin pienoisen pätkän. HS:n Nyt-liitteen esimies, Reetta Räty puhuu blogissaan puhdasta asiaa.

Valitettavasti kuitenkin ihmisen tarkoitus on hyväksyä elämän staattisuus sekä järjestelmällisesti vastustaa muutosta. Niin tässäkin, kuin muissakin elämää sen kummemmin järisyttämättömissä asioissa.

Jokaiselle tulta

Harvoin pystyy kuvailemaan, milloin on tarkalleen ottaen muodostanut poliittisen mielipiteen.

Nyt on toisin.

Mielipide: lapsen vanhempien pitäisi lakisääteisesti jakaa vanhempainvapaa tasan keskenään.

Mielipiteen syntyhetki: radanvarren pyörätie Kaisaniemen puiston kohdalla, tänään tiistaina klo 8.20.

Ongelma on, että en haluaisi olla tätä mieltä, mutta kun maailma, tänään erityisesti eräs herra Turun Sanomien päätoimittaja pakottaa.

Niin kauan kuin miesten rekrytointia johto- tai muihin tehtäviin perustellaan sillä, että naiset saavat lapsia, minun on pakko ajatella näin: lainsäädännön on lähdettävä siitä, että jos lapsella on kaksi vanhempaa, he yhdessä hoitavat lapsen. Pakkojakoa tarvitaan, kunnes joka jumalan työhönottaja lakkaa rankaisemasta naisia siitä, että he ehkä synnyttävät.

Ei, äitien ei tarvitse lähteä kotoa pienten vauvojen luota töihin, jos he eivät halua – tai jos ei ole töitä, kukapa synnytyskoneen palkkaisi. Mutta isien pitää jäädä kotiin vanhempainvapaan toiseksi puolikkaaksi, jotta työnantajakin käsittää, että lapsia tosiaan syntyy sekä naisille että miehille.

Oikeasti systeemistä on muutakin iloa: Isät oppivat hoitamaan omia lapsiaan! Erittäin hyödyllistä, testattu on.

Ja ihan eniten oikeasti: Lapsi – tai tämä ennakoiva syrjintä: potentiaalinen lapsi – ei ole naisen handicap, eikä miehen.

Lapsia syntyy myös työssä oleville. Mutta me selviämme siitä, hyvät herrat! Me selviämme, minä lupaan!

Aivan kuten selviämme lonkkaleikkauksista, kesälomista, organisaatiomuutoksista, työpaikanvaihdoksista, katkenneista käsistä ja huonoista väleistä. Me selviämme uudesta elämästä, tulevista työntekijöistä, tytöistä ja pojista. Me selviämme tasa-arvoisesta maailmasta, samoista mahdollisuuksista, pippelillä tai ilman.

Meillä oli juuri baby shower tyttökavereiden kanssa. Alkoholitonta skumppaa, lahjoja, hölötystä, pari lasta jaloissa ja syleissä. En millään kestä ajatusta siitä, että näille ipanoille – ja ennakoivasti: sille pian syntyvälle – pitäisi opettaa, että maailmassa miehet tekevät ja naiset ovat.

Sitäkään en ihan usko, että minun ihanat kaverit ovat maamme ainoat naiset, joiden miehet itsekin haluavat hoitaa omia lapsiaan (uutisia: vauvojen kanssa on erittäin kätevää katsoa jalkapalloa, esim. isyyslomalla – työnantajan huoleksi jää sijaisen palkkaus, sellaista se on).

Muutosta odotellessa ostan Naisen ääni -korun ja koetan elää sen asian kanssa, että minulla on poliittinen mielipide, jota en kannata itsekään.

Lähde: http://blogit.hs.fi/reetta/?p=155