Kummajainen

Tapasin eilen lukioaikaisen kaverini Santahaminassa. Tyyppi oli tullut jatkamaan palvelusta muutama vuosi sitten keskeytyneen RUK:n jäljiltä. Palvelusaika oli lyhennetty puoleen vuoteen. Kaverissa ei ole terveydellisesti mitään vikaa.

Soitin pääesikunnan oikeudellisten asioiden osastolle. Tuntien kaivamisen jälkeen lakimies tuli siihen tulokseen, ettei palvelusaikaani voi lyhentää yhdeksään kuukauteen – vastaamaan muiden Ruotuväkiläisten työsuhdetta. Pysyväisasiakirjan mukaan varusmiesjohtajakurssista yli puolet suorittaneen aikaa ei tulisi lyhentää (kyseessä ei siis ole laki).

Kieroutunut ajatus nousi takaraivooni. Haluttiinko Vietnamilaisesta ystävästäni eroon tarkoituksellisesti? Hänhän oli minun tavoin ylittänyt kurssin puolen välin – Reserviupseerikoulussa kun oli.

Hienoista kummeksuntaa herättää myös epäselvät ohjeistukset. Samasta syystä keskeytyksen syystä toisen aika lyhennetään, mutta toisen asiasta ei suostuta keskustelemaan. Lopulta palvelusaika kun on kiinni vain yhden työhönsä leipääntyneen everstin hyväntuulisuudesta.

Lakimiesystäväni antoi rohkaisevan neuvon. Asialle tuskin voi “tässä vaiheessa” enää tehdä mitään. Olen täysin samaa mieltä. Ihmisoikeusrikokseksikin asia kun vasta muuttuu palvelusajan ylittettyä 362 päivää. Mutta näinhän armeijakin opettaa. Puhumalla ei voi voittaa. On syytä antaa aseiden laulaa.