20 kilometriä Helsinkiä

Kaikkensa antanut. Tyhjää humiseva pää.

Osa sivuista meni uusiksi. Sain maailmalla -aiheen keskiviikkona iltapäivällä. Jutun piti olla jo valmis edellisenä päivänä. Tostaina kellokorttiin napsahti 7:00–20:30. Varsin jouhevan mittainen peruspäivä. Mielihyvää tuskin lisäsi tieto kuvaamistani, seuraavassa lehdessä julkaistavista kuvista. Yhteensä 18 – neljässä artikkelissa sekä kannessa. Enemmän kuin valokuvaajalla. Luulisin.

Väsynyt. Tyytyväinen. Onnellinen.

Suoritemme esimiehemme toiveen mukaisen 20 kilometrin mittaisen jalkamarssin. Reitti kiersi ympäri kesäistä Helsinkiä. Kolmen ja puolen tunnin urakan päätepisteeksi oli valittu Helsinginkatu ja Roskapankki. Vain upseeristo tietää miksi.

Ilkikurinen. Omahyväinen.

Toisinaan elämä potkaisee kaviolla utareisiin. Toisinaan matkoista jää muisto muhimaan. Jonain päivänä pilvi lipuu sunnuntaiaamupäivän yli, antaen puhelimen soida vastaamatta. Ja vain joskus ymmärtää, että aina on elämässä tsäänssi, että elämä ei olekaan elämää. Se on pelkästään hauskaa.