Hinta määrittelemätön

Viikonloppu oli täydellinen. Provinssirock huumasi yleisönsä, sekä helli täydellisesti valitulla rusketuskelillä. Bändi toisensa jälkeen viihdytti luonnon helmaan saapuneita lapsia. Karu maanantai saapui kuitenkin liian nopeasti. Silmät väsymyksestä roikkuvina istahdin kertaalleen linja-autoon. En voinut olla pitämättä ajatuksia erossa mieltä kirvoitelleesta aiheesta: varusmiespalveluksen välttämättömyydestä. Ja hinnasta.

Kuinka kohtuullista on vaatia ihmistä pitämään huonosta, halvasta ja äärimmäisen karheasta kankaasta tehtyjä vaatteita, jos jatkuvalla syötöllä joutuu antibiootteja nauttimaan. Vain pitääkseen ihon kunnossa. Tai onko varustuksen ulkoasuun vedoten oikeutettua vaatia varusmiehiä pitämään kuumaa, pitkähihaista takkia 27 asteen helteessä? Eikö kauluspaita ja kravatti ole riittävän siisti? Nähtävästi ei sen lääkärin mielestä, joka viime viikolla kehoitti käyttämään pitkiä kalsareita.

Tai miten nukkuminen? Asbestisessa ja homeisessa kasarmirakennuksessa – jossa onneksi harvemmin majoitun – harva edes nukkuu. Jos vuosikymmenet nähnyt vaahtomuovipatja vielä on miellyttävä pohja unelle, ei 50 cm kapeassa sängyssä yksinkertaisesti voi saada luonnollista nukkumisasentoa. Seurauksena valvottu yö, jumittavat aivot ja hiipivä hermoromahdus.

Ja minkä tähden? Jotta joidenkin koti, uskonto ja isänmaa olisi turvassa? Öljyämättömässä koneessa hinnalla ei ole merkitystä. Iho paranee kun vaatteet syksyllä riisuu, mutta miten kävi sen pojan, joka viime marraskuussa kuoli kranaatinheitinonnettomuudessa? Firma totesi tylysti: “vahinkoja sattuu”. Sota ei yhtä miestä kaipaa. Näitä on nähty – ja nähdään jatkossakin.

Mutta maailmassa on myös kauniita asioita. Ainakin siinä vaiheessa, kun tajunta on siirtynyt lahden vapaammalle puolelle. Kaksi viikkoa, Stchlm – here I come. Kiitos kutsusta kaunis :)