Ajatus kesän lämmöstä

Kylmä tuuli puhalsi lävitseni. Odotin junaa työmatkalle. Tunsin syksyn tulleen. Pilvet olivat vieneet hienosti alkaneen kesän pois.

Mietin Kaukoidän lämpöä. Monsuunisateita, hiekkamyrskyn kuukautta. Sitä aikaa, kun saman näköisen kaverini kanssa kiersin kehitysmaita. Helppoa ja vaivatonta elämää auringon paahteisilla rinteillä.

Mieleeni palasi moottoripyörämatkat. Se värikäs hiekka, joka tiestä pöllysi, värjäten ihon punaiseksi. Kaikki ne iloiset ihmiset, jotka matkallamme tapasimme. Missä hekin ovat? Osa ehkä jäi matkalleen. Toiset palasivat. Vähin äänin pimennossa, ilman isompaa melua.

Mutta kuinka kävi paikallisten? Rantaloungejen työntekijöiden elämä jatkuu ennallaan, pienen paratiisin porteilla. Mutta omani muuttui. Air Indian vaivoin noussut lentokone ei pelkästään palauttanut meitä ensimmäiseen askeleeseen kohti arkista aherrusta. Se palautti meidät Tokioon. Kylmässä tuulessa värjötelleeseen kaupunkiin, jonka aiemmin niin iloisen taivaanrannan oli harmaa pilvimassa vuorannut.

Kiskojen päästä kuului kolina. Eteeni ei lipunut Nozomi tai Hikari. Aidon suomalainen, punavalkoinen Inter City oli saapunut.