Unohdus

Väsyneenä blogi on jäänyt. Tarkoituksella ei kuitenkaan.

Vappu tuli ja meni. Mielenkiintoisena, mahtavana, ennen kaikkea hauskana. Kuten kuuluukin. Mukavia koulukavereita, virkistäytymistä niin Tuomiokirkon portailla, Santa Fe’ssä, Erottajassa, bileissä kuin Beeffissäkin. Yllättävän monipuolinen sekä kuplivan helmeilevä yhdistelmä kaikkea kivaa. Ja taas kertaalleen se perinteinen yöpyminen mummon sohvalla.

Pitkään jatkunut korkeapaine kruunasi Wapun. Saapuessamme aikaiseen sunnuntaiaamuun, takaraivo kertoi lähtevänsä Ullikselle. Hyvä niin. Auriko ja evään olivat täydelliset. Samoin seura, tällä kertaa perinteisestä koulukööristä hiukan poiketen. Valitettavan nopeasti viisarit kuitenkin juoksivat nostaen ihmisten väljentymisestä innostuneet lokit taivaalle. Jouduimme luovuttamaan. Kevät illan viileys, lokkien kiima sekä aamulla alkaneet työt painostivat liikaa.

Keskiviikko sekä torstai. Pellot vilisivät silmissä. Kuvaajamme kiidätti torni-volkkaria läpi Pohjanmaan lakeuksien, läpi suomineidon hanurin. Laidalta laidalle. Tuhat kilotmetriä, puolittain turhaan. Laiska olisi päässyt vähemmälläkin. Nyt kuitenkin näin. Näimmepähän monta traktoria matkalla, oudoista paikkakunnista tai tieviitoista puhumattakaan.