Sunnuntai. Taas.

Apaattisena istun keittiössä. Loska pyörii kadulla, laahautuen lahkeissa. Perusmelankolia on voimissaan. Cd-soitin ei toimi. Tietokoneeni ei suostu soittamaan uutta levyäni. Tilaamani lehti jäi saapumatta. Mutta en välitä vastoinkäymisistä. En ryve itsesäälissä. Olen vain väsynyt odottaja, joka jokaisella hetkellä odottaisi auringon pilkahtavan paksun pilvimassan seasta. Olen pieni ihminen, joka vain haluaisi nähdä ystävänsä jostain kaukaa.

* * *

En keksi mitään tekemistä. Istun kotona. Lumi valuu taivaalta kostealle maalle. On huhtikuu. Ohitimme aprillipäivän. Emme elä jääkautta. Vappu on tulossa. Pitkästä aikaa, mahdollisesti haalarit päällä. Soitan ystävilleni. Kaikilla on menoa. Ehkä huomenna, mutta itse olen kiinni. Mukavassa työssä, mutta illalla vankilassa.

* * *

Vihdoin apatia löytää päätöksen. Kahden ostetun cd-levyn sekä ystäväni kanssa viettämän teehetken jälkeen, uni ottaa vallan.