Muutamia huomioita

Aamulla bussissa istuessani kiinnitin huomiota kanssamatkustajieni naamoihin. Yksikään heistä ei hymyillyt. Käsittämättömiä murjotuksia, vihaisia katseita. Naamat norsun vitulla, jos asia yksinkertaisesti muotoillaan. Käsittämätöntä. Itseäni hymyilytti, vaikka minun olisi juuri kuulunut olla se murjottava makkarasäkki. Muut menivät töihin tienaamaan rahaa itselleen. Minä matkustin kiiltävä hakanen harmaan takin hihassa. Orjatyöhön. Mutta sää oli täydellinen. Kuulin lintujen laulavan raikkaassa aamuilmassa, vaikka napit olivat korvillani. Meinasin jopa nauraa. Niin tyhmiltä nuo tympeät Kantsun wannabe coolit katseet näyttivät.

Viikko on muutenkin alkanut mukavasti. Viikonlopun väsymys painaa, mutta töissä perjantailta jääneet asiat järjestyivät yllättäen mahtavasti. Töitä on tiedossa paljon, mutta sekaan mahtuu muutamia kiiltäviä helmiä, joiden takia jaksaa hymyillä vaikka Wappuun asti. Silloin tosin hymy voikin olla herkässä aivan toisista syistä.