…mutta väsyttää

Näytelmä sijoittuu toistamiseen aamuiseen linja-automatkaan. Hevossaarensillalta Helsingin siluettia katsoessani muistin yhtäkkiä blogin, jota ennen matkaani luin. Nuoren naisen Aasian matkan, läpileikkauksen. En ollut lukenut blogia aikoihin, mutta tiesin tytön olevan vielä matkalla. Todennäköisesti Laosissa. Kuinka pitkään hänen matkansa kestäisi? Loppuisiko viime lokakuussa alkanut seikkailu ennen syksyä? Mieleni teki matkalle. Pitkälle matkalle, takaisin Aasiaan. Dido lauloi Faithlessiä korviini. “Take me home”.

* * *

Taas uusia elämän pieniä ihmeitä. Näin aamulla ehkä täydellisen poliittisen mielipiteen ilmauksen. Metron keskiovien yllä olevan metrokartan päälle oli liimattu uusi, miltei aidon näköinen kartta. Selkeä tihutyö, mutta niin hienostunut, että muutaman hetken raksutti ennen kuin tajusin. Aidon näköisessä kartassa metrolinja kun jatkui Ruoholahdesta pitkälle pitkälle Espooseen. Voi niitä turistiraukkoja jotka tuon parhaan näkemäni manifestimestariteoksen tulevat näkemään.

* * *

Kävelin toimitukselle. Faithlessillä vaihtui Insomniaksi. Mieleni teki pomppia. Aurinko oli noussut Helsingin ylle.