Olen iloinen

Perjantai, vapaapäivä. Synkistelevässä säässä suuntasimme toisille viimeistä kertaa Mikkeliin. Valmistujaiset. Täydellistä nähdä koulukavereita, hyviä ystäviä. Hulluja hotellibileitä, unohtamatta ihanania koulutätejä meidän kanssa Night Club Kharmassa. Tiivistetysti, täydellinen viikonloppu rentoutus kaikin puolin.

* * *

Tarkoituksenani oli palata lauantain kello yhden junalla. Toisin kävi. Lähdin rapsuttelemaan iki-ihqa Nallea, jonne kiitettävästi päikkäreille itseni unohdin. Tunteja myöhemmin, saunomisen sekä kuvun täyttymisen jälkeen sain itsestäni viimeisen pisaran irti, vääntäydyin sitkeimpien seuraan. Yhdessä Tuulin, Riikan ja Veran, sekä pistäytyvien Mannen ja Kesä-Essin kanssa vietimme väsynyttä lauantai-iltaa, herätäksemme täydelliseen aurinkonpaisteeseen, sunnuntain lämpöön.

Liekehtivän auringon lisäksi nauruhermoa näykki tyylikäs, siivottu, hajuton sekä ennen kaikkea ajan hermolla elävä tuttu ja turvallinen Kisabaari, jonne kahville eksyimme. Ei sillä, että autenttisella 60-luvun baarisisustuksella olisi mieltämme kohautettu, mutta saman omistajan sekä erityisesti asiakaskunnan istuessa 15m2 kokoisessa kuppilassa reilut 40 vuotta, päivästä toiseen, vuosien juostessa kiimaisen tamman lailla ohi pyyhkäisten, oli ne muutamat hetket kuin elokuvaan olisi istunut. Paitsi, että tuoksu hiveli nenän tynkää.

But off the train went again. Tyylikäs junan dissaaminen ja kevään ensimmäiset terassibrunat olivat seesteisen, mutta nauruntäyteisen sunnuntain sanat. Yksi mahtavimmista viikonlopuista oli tullut päätökseen, kun Riikan kanssa vihdoin onnistuimme illalla junaan nousemaan.