Sangria

Tajuan vihdoin lähdön kynnyksellä asuneeni hyvän ystäväni kanssa. Kuukauden samassa pienessä huoneessa. Huomaan kolmannen muuttaneen samaan rysään. Niinä pieninä oivalluksen hetkinä, en voi sanoa mitään. Olen hiljaisuudessa tyytyväinen elämäni vähiin sekunteihin.

Viimeiset hetket ystävieni kanssa. On absurdi tunne ajatella näkevänsä jonkun sillä hetkellä mahdollisesti viimeistä kertaa elämässään. Ei, ei eron tiellä, vain pakon sanelemana lentolippuina eri suunnille. Mutta Eurooppa ei kuitenkaan ole niin suuri, etten nopeasti rakkaiden ystävieni luokse voisi päästä. Ja koskaanhan ei tiedä, mistä ensi syksynä itseni löydän. Ehkä Rotterdamista. Ehkä kotoa. Ainakin tältä planeetalta.