Koska ajan juoksu ei ole hidastunut hetkeäkään, päätimme suunnitella vihdoin aikataulua. Bangkokin lentolippuja - viikon päähän - olemme yrittäneet myös varata, osittain erittäin huonolla menestyksellä: parhaillaan olemme “jonotuslistalla” menolipuille. Kambozhan viisumi on kuitenkin jo hankittu sekä henkinen valmistautuminen kohti Vietnamin täydellistä rusketusta tehty, joten lähtöä ei onnistu estämään edes merestä nouseva norsulauma.

Tänään nautiskelimme Juhan kanssa auringon täyteisestä iltapäivästä Koenjin katuja pitkin vaellellen. Lohduttoman näköiset lehdettömät puut saivat harmautta sykkivän kaupungin keskellä pientä lisäloistoa jättikokoisen korpin istahdettua täydelliselle pelästyttämispaikalle… Joku päivä vielä ammun ritsalla noita rääkyviä kunnollisten kansalaisten kiusaajia.

Viimeinen koulupäivä Sophian yliopistossa on nyt ohi. Huomisesta alkaen hikoilen vajaan viikon tenttien merkeissä. Pidemmälle ulottuvasta tulevaisuudesta sitten ei toistaiseksi olekaan siirrettyä paluulentoa kummempaa tietoa. Bileitä voitte kuitenkin taas alkaa järjestää 1. maaliskuuta alkaen.

Poustauksesta on poistettu Presidentti Halosta koskeva teksti, Karjala -lehdessä julkaistun vappupuheen osoittauduttua perättömäksi.

* * *

Tuntuu ehkä edellisen toistolta, mutta löysimme taas eilen uuden ravintolan. Erittäin mukavan sellaisen. Planet3rd tarjoili erittäin oivaa, Eurooppalaistyylistä kahvilaruokaa, hieman aiemmin mainitsemaani Ex’Realmia muistuttavassa ympäristössä. Ensimmäistä kertaa sitten syyskuun pääsin kokeilemaan myös erästä ihanaa nautintoa - sohvalla istumista.

Kävelymatkan päässä Koenjissa sijaitsevassa ravintolassa musiikki oli toissapäiväistä hieman laaja-alaisempaa, mutta silti riittävän tiukasti house-chill out jazz -linjalla säilyvää. Kehtaisinko vielä kerran sanoa: vastaavia hengailuravinteleita Helsinkiin myös, kiitos.

Talvisateiden lisäksi lämpöaalto on iskenyt kylmyydestä kärsivään Tokioon. Public bathista tultuamme ulkona tarkesi jopa t-paitasillaan. Ruskettumisella ei kuitenkaan tänään ollut erityisempää kiirettä. Uskon hermojen kestävän vielä puolitoista viikkoa, kunnes Bangkokin helmeilevät +30 celciusta ottaa vastaan Thaimaasta Vietnamiin ja Kambozhaan matkaavan vaeltajajoukon.

Sunnuntaimme jatkui Harajukun sivukujalla Ex’Realm ravintolan fuusioruoasta nauttien. Veitsenheiluttajat olivat tehneet todellisen urotyön yhdistellessään perinteisempiä Japanilaisia makuja Länsimaiseen ruokaan. Tai ainakin itselleni maistui varsin mainiosti grillattu tonnikalapihvi perunamuusin sekä kirpeiden hedelmien saattelemana.

Jaksan edelleenkin ihmetellä tätä aiemmassa poustauksessa aloittamaani house / drum n bass guumotusta. Ihmettelen myös sitä, miten kunnollinen - em - musiikki voi nostaa ympärillemme rakennettun interiöörin tunnelmaa potentiaalisesti. Ja myös sitä, miksei vieläkään Suomessa osata tehdä vastaavia asioita kunnolla. Tai miksei niitä voisi edes yrittää? Voisiko MTV-popin edes joskus työntää roskikseen? Ja tuskin siitä liiketilan kunnollisesti sisustamisestakaan mitään haittaa on…

Lounas muodikkaassa chill out lounge -henkeisessä ravintolassa, mukavassa seurassa seesteisen drum n bass’n ympäröidessä rentoa tunnelmaa. Hengailua Ginzalla, kiireessä viuhuvien turkisten, Louis Vuittonien sekä lukemattomien Guccien katveessa. Pistäytyminen vielä lähiön kahvilassa, ennen suuntaamista clubeille - niihin - joissa oikeasti soitetaan hyvää musiikkia.

Miten voin jättää savusumuttoman, tänään tihkusateisen, mutta toisinaan glitteristä kiiltävän Tokion taakseni? Vain hetkellisesti etsiessäni seikkailuita Kambozhan viidakoista, tai kotiin palatessani - silloinkin tajutessani suunnittelevani jo seuraavaa matkaa ulkomaille opiskelemaan.

Nyt viimeisillä viikoilla löysimme sen jutun. Sen oman ‘Frendit’ -kahvilamme, täydellisine musiikkeineen, herkullisine ruokineen, viihtyisine atmosfäreineen - ja mikä parasta - sangriakannuineen. Pieni pala Euroopan elämää keskellä Tokiota, Koenjin sydämessä. Ja mikä täydellinen terassi. Miksen voisi olla täällä enää keväällä? Lintujen laulaessa, lumen sulaessa Mikkelistä. Minun kaupunkini. Minun Tokioni.

* * *

Keskiviikon koululla näyttäytymisen jälkeen lähdimme katsomaan Yokohaman ihmeitä. Chinatown osoittautui nihkeäksi, Kiinalaista miltei koskaan nähneeksi. Mutta vaikka punakenkäisen tytön patsaan kengät osoittautuivat pronssisiksi, oli muutaman tunnin visiitti suolaiselta tuoksuvaa Kaivaria - Helsinkiä yleensäkin - muistuttavassa rantakaupungissa erittain rentouttava.