Lähdin vielä kertaalleen kävelemään Tokion auringon paisteeseen, mukanani Negativelle viritetty soitin. En jaksa enää kummastella niitä tuhansia ihmeitä, katsella miljoonia naamoja. Olen kyllästynyt laukkuni pakkaamiseen, lähtemiseen. Niihin jokaiseen perjantaihin edellisen elämäni aikana. Ja tähän samaan konseptiin, pidemmällä matkalla. Mutta ehkä elämää ei ole tarkoitettu pysäytettäväksi paikoilleen. Ehkä kuulummekin tien päälle tai viidakkoon. Tai sitten Tokioon. Kotiin on kuitenkin aina kiva palata.

Viimeisin Japanin tenteistä on nyt takana. Torstaina olisi jäljellä viimeinen tentti ever - se ihana makrataloustieteen perusteet. Toivottavasti nyt kolmannella yrityksellä kunnialla läpi. Olisipahan kandintutkinto kasassa…

Aamupäivän sekä lyhyiden, mutta aurinkoisten päiväunien jälkeen loppupäivä on kulunut enemmän tai vähemmän matkaa suunniteltaessa sekä makroa lukiessa. Ensimmäinen vaihtoehdoista on kuitenkin nostanut aste asteelta pientä kuumetta ja kiihkoa kohti kaukomaiden lämpöä. Tai siis, eihän nuo mitään kaukomaita täältä käsin ole, vaikka lentomatkaa reilut seitsemän tuntia tuonne tuleekin.

Muiden lisäksi rokotuslista on ollut tarkassa syynissä tänään. Vaikka joka matkaajan värisuoraan kuuluukin a- ja b-hepatiitti, mieliä ehti hivenen kiehauttaa minulta hankkimatta jäänyt Japanin aivotulehdus. Tämän hetkisten tietojen mukaan tauti on kuitenkin varsin kausiluontoinen tuolla kohdealueellamme, eikä nyt - ainakaan käsittääkseni - eletä touko-syyskuuta. Venäjän vankiloistakin tuttua kurkkumätää joku ehti ehdottamaan, mutta ymmärtääksemme emme kuulu riskiryhmään. Pienenä kutinana kuitenkin pohjalla on vielä osittain selvittämätön malaria.

Saimme vihdoin myös yhteyden Thaimaaseen matkanneeseen epäilyttävään, sekä kaikin puolin erikoiseen ystäväämme, Hentai-Masaan. Olemme mahdollisesti tapaamassa kyseisen herrasmiehen Pattayan rannoilla tuossa sunnuntain tienoilla. Jos siis, rakkaat lukijat, satutte hiippailemaan kyseisissä turistiloukoissa, ottakaa epäilemättä yhteyttä. Thaimaassa ei kuitenkaan olisi tarkoitus ruskettua paria päivää kauempaa, Kambozhan ja Vietnamin viidakoiden kutsuessa huomaansa seuraaviksi kolmeksi viikoksi. Tuona aikana minut ja Juhan tavoittanee Suomen puhelimesta, parhaiten tekstiviesteillä. Mikäli sikäli kenttää noissa kammioissa on.

Lähtö siis lauantaina. Siihen mennessä lienee lisää kidutusta luvassa kuitenkin tännekin.

Ennen lumen muuttumista loskaksi, huomasin seisovani risteyksessä. Odottamassa kosteaa katua, toistaiseksi vielä kuivin kengin. Miettimässä lähtöä lämpimään, uusia tuulia sekä tulevan kuukauden kommelluksia. Ja vaikka taas tänne palaankin, lähden silti matkaan. Kohti kotia, jättäen taakseni Tokion, toisen kotini.

Mietin hetkeä neljä kuukautta sitten. Odotin lähtöä tänne, matkaa kohti jotain kaukaista ja salaperäistä. Matkaa, joka saattaisi tuoda uusia ideoita, kasoittain näkemyksiä. Suuria seikkailuja Nousevan Auringon Maassa. Maailman suurimmassa kaupungissa, joka sittenkin hiljenee yöksi.

Mietin, mitä saavutin neljässä kuukaudessa. Päässä humisevaa tyhjyyttä, lentoliput uudelle seikkailulle. Ehkä Marjut oli sittenkin oikeassa kirjoittaessaan “välillä sitä pitää vähän kokeilla omia rajojaan ja tää on mulle yks niistä hetkistä”. Ehkä minun rajani ei sittenkään ollut kielimuurilla ympäröidyssä Japanissa. Ehkä tarvitsen lisää uutta ja tuntematonta. Haluaisin mennä viidakkoon, kulkea kapinallisten tunneleita. Haluan nähdä uudestaan sen äärettömän köyhyyden ja kurjuuden. Katsoa omaa kyynisyyttäni. Vain kohta palatakseni kotiin, valmiiksi katettuun ruokapöytään perheeni luokse. Perheeni luokse, joka odottaa minua.

Päätin koota muutaman pienen vinkin tuleville Tokion matkaajille pahimpien turistirysien välttämiseksi kaupungissa, jossa turisteja ei erityisemmin ole. Ohjeet paikkojen löytämiseksi ovat varsin suuntaa-antavia kaupungissa, jossa ei ole teillä nimiä tai jossa jokaista yksityiskohtaa ei voi muistaa. Lista paikoista ei ole kattava eikä tekijä ole vastuussa mahdollisista ruokamyrkytyksistä.

Syöpöttely

Ex’Realm, Harajuku
Herkullista fuusioruokaa (1000-1500 yen) erityisen mukavassa ympäristössä erinomaisen musiikin tahdittaessa nautiskelua. Aukioloajat ovat säännölliset, mutta liikettä ei avata joka päivä. Maailman parhaimman näköisen tarjoilijan takia paikalla kannattaa käydä vaikka useammin. Kulje asemalta pääkatua (Omote-Sando dori) muutama kortteli alaspäin. Käänny houkuttelevan näköisestä risteyksestä pikkukadulle vasemmalle, ja välittömästi seuraavasta taas vasemmalle. Ex’Realm on katutasossa, vaalen talon päädyssä vasemmalla puolellasi.

Cheesecake Factory, Daikanyama
Reetan viritelmien jälkeen maailman parhaimmat juustokakut löytyvät täältä. Kohtuullisen pieniä sekä miedosti suolaisen hintaisia juustokakkuja on syytä kuitenkin käydä maistelemassa. Daikanyaman metroaseman välittömässä läheisyydessä - sillä suuremmalla kadulla - on ulkomaalaisia designhuonekaluja myyvä liike. Jokaisen juustoilijan unelmatehdas löytyy huonekaluliikkeen perältä. Tässä paikassa on myös syytä kokeilla mehuja, ‘Mora’ osoittautui omaksi suosikikseni.

Planet3rd, Koenji
Lounge -henkisessä kahvila-ravintolassa on erityisen maukas, hieman länsimaalaistyylinen menu. Hinnat ovat kohtuullisia (1000 yen) ja annokset valtavia. Jos tatamilla istuskelu alkaa jossain vaiheessa maistua puulta, on syytä siirtyä kolmannen planeetan kodikkaaseen tunnelmaan, nautiskelemaan sohvista sekä mukavasta musiikista. Kävellen Koenjin asemalta pääkatua (pitkä ja suora alamäki) pitkin noin 5 minuutin päässä, vasemmalla puolella katua.

Muista myös nämä:
Zats, Koenji - megaisot kotitekoiset pursat kodikkaassa interiöörissä
Yonchone Cafe, Koenji - kokeile herkullisia leipiä sangrialla höystettynä
Pink Cow, Shibuya
The Muffin Factory, Stockholm, Sweden
Freshness Burger - kaikkialla sivistyneessä maailmassa

Heiluminen

Ageha, Shinkiba
Tätä ei tarvitse selitellä. Paras klubi ever. www.ageha.com

Roppongin klubit, mm. Vanilla ja 911
Roppongin bilepaikat täyttyvät ulkomaalaisista miehistä sekä paikallisista naisista. Jos urospuolisilla matkaajilla on kiinnostusta tutustua paikallisiin naisiin/tyttöihin, Roppongit klubit lienevät ainoa mahdollisuus toteuttaa Aasia unelmiaan - joskin hienoinen kielimuuri tyrmää toisinaan hanakimmankin unelmoijan suunnitelmat. Älä usko sisäänheittäjien juttuja. Suuntaa määränpäähäsi isoista mustista korstoista välittämättä. Paikat löytyvät kysymällä.

Muista myös tämä:
Club Atom, Shibuya

Vältä:
Japania puhuvien turkkilaisten ylihinnoiteltua kebab-ravintolaa
Suomea puhuvan turkkilaisen kebab-autoa

Tuhlaaminen

Ostosparatiiseiltä / helveteiltä ei liene erityisemmän hankalaa välttyä. Esimerkiksi Akihabaran elektroniikka- ja sähkötainnutinhelvetissä ostoksille kannattanee suunnata suurimpiin tavarataloihin pienten putiikkien sijasta. Ketjuista ainoastaan Laos tinkii hinnoista riittävästi ruikuttaessa.

Vaatefriikin - niin tytön kuin pojan - kannattaa kiertää Daikanyaman alue erittäin huolellisesti. Aloita muutaman tunnin kävelymatka Ebisun asemalta, Daikanyaman läpi Shibuyaan. Päivän virkistäytyminen on syytä suorittaa pistäytymällä ylihinnoitellussa Dieselin Denim Gallery’ssä katsomassa poikkeuksellisen hyvän näköistä myyjätärtä. Lukuisten, hienosti viimeisteltyjen putiikkien lisäksi Daikanyama on tunnettu julkkisten asujaimistona varsin Eurooppaa muistuttavine katuineen.

Pieniä merkkiputiikkeja voi käydä metsästämässä myös Harajukun ja Shibuyan välisiltä kaduilta. Kävelymatka kaupunginosien välillä on parisenkymmentä minuuttia, mutta koska liikkeitä on useammalla saman suuntaisella kadulla, aikaa Burberryjä katsellessa voi tuhlata tuntikausia.

Käy myös katsomassa:
Marui (OI) Young -tavaratalon friikkiliikkeet Shinjukussa
OI Men, Shinjuku
Harajukun Takeshida dori (vain perusturisteille)

Juopuminen

Y’s Bar, Kaihim-Makuhari
Ehdoton ykkönen, vaikkakin pitkän matkan päässä, on legendaarinen Y’s Bar. Neljän tunnin nomi- ja tabehodai maksaa miehiltä 2500 jeniä. Buffetissa on sekä Japanilaista ja länsimaalaista mäntää. Juomat saa käydä itse sotkemassa, samoin tuoppiinsa litkun laskemassa. Ravinteli sijaitsee Techno Garden -talossa, parin minuutin kävelymatkan päässä Kaihimmakuharin asemalta. Viikonloppuisin paikka on useimmiten täyteen varattu. Neljätuntinen alkaa useimpina päivinä 17:30. Varaa matkaan aikaa (Shinjukun hujakoilta) puolitoista tuntia.

Shirokiya, kaikkialla
Kahden tunnin nomihodai noin 1000 jeniä, lisäksi pakollinen ruokasetti (950-3500 yen /henkilö). Ainakin Koenjin Shirokiyassa on tiukentuneet nomihodai-säännöt tuntemattomien ulkomaalaisten johdosta.

Muista myös tämä:
Hambei, ainakin Koenjissa (hyvin piilotettuna)
Hot Pepper kuponkikirja (vain Japania taitaville)

Matkaaminen

Nikkoo
Pieni kyläpahanen muutaman tunnin paikallisjunamatkan päässä. Vuoria, kauniita maisemia sekä kuumia lähteitä. Tarinat kertovat myös lähteissä kylpevistä apinoista, joita allekirjoittanut ei kuitenkaan matkallaan valitettavasti nähnyt. Älä usko Lonely Planetin tai paikallisen kartan ilmoittamia kilometrimääriä / käytettävää aikaa vuorenylitykseen köysiradan ylipäässä. Hyväkuntoiselta homma menee reilussa tunnissa.

Hachijo-Jima, Izu islands
Kymmenen tunnin matkan lauttamatkan päässä Tokiosta. Suositeltavaa matkustaa aikaisin syksyllä tai myöhään keväällä. Lisää: http://www.ruoto.net/blog/2005/11/hachijo-jima. Nihkeilijät älkööt vaivautuko.

Muista myös nämä:
Hakone
Kamakura
Yokohama

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd) ottaa voimakkaasti kantaa kokoomuksen presidenttiehdokasta Sauli Niinistöä vastaan. Ihalaisen mukaan Niinistö näyttää suhtautuvan nyreästi kolmikantaan ja olevan valmis lisäämään työelämän joustoja.
Helsingin Sanomat, hs.fi 21.1.2006

Voi kumpa presidentin valtuudet mahdollistaisivatkin näiden rakkaiden työväenliittojen polkemisen kuraisen loskalumen alle. Valitettavasti Ihalainen kuitenkin puhuu läpiä päähänsä, eikä Suomen talouskasvulle ole edelleenkään tulevaisuudessa luvassa positiivisempia näkymiä sosialistiholhoojien nyhtäessä pohjamudissa polkevilta valtion elättäjä-firmoilta viimeisetkin pennit pesästä. Lopettakaa vihdoin se itkeminen ja herätkää todellisuuteen. Japanilaisilla on lomaa vuodessa neljä päivää, eikä kukaan valita.

* * *

Perjantaisen Tokyo Towerissa pistäytymisen jälkeen suuntasin Juhan kanssa Tokyo Dome Cityyn - pienehköön hengailualueen ja huvipuiston comboon. Fuji-kuy Highlands’in sekä maailman nopeimman vuoristoradan (uteliaille tiedoksi, 200 km/h) suljettua ovensa tältä syksyltä, päätimme korvikkeeksi kokeilla Dome Cityn hurjasti kolistelevaa vekotinta. Kyydistä kannatti maksaa, vaikkei maailman huippunopeuksiin tuolla päässytkään.

Heräsimme lauantai aamuna järkyttävään näkyyn. Tokioon oli satanut lunta. Eikä mitenkään vähää näinkin lämpimäksi paikaksi. Lunta oli (aamu)yössä kertynyt miltei kymmenen senttiä - eikä loppua toistaiseksi näy. Eilen kuitenkin varmistui menolentomme Bangkokiin, eikä enää ole pelkoa, että kolmenkymmenen asteen helmeilevä helle jäisi vain ohi kiitäväksi haaveeksi Tokion taivaalle.