Vihaa, Rakkautta, sekä erityisesti Anarkiaa

Päivitys elämästäni parilta päivältä

* * *

Toteutin uhkauksen. Ja ehkä osan unelmaa. Nousin junaan, tyhjänä päivänä, ilman tavoitetta ja taistoa. Ei liene yllätys myöskään Makuhariin eksyminen. Ulkona kaupungista, muttei elämästä.

Ymmärsin taas hetken olevani Tokiossa. Siinä kaupungissa, josta monilla on se miljoonien pikkuvalojen välkkyinen mielikuva. Tajusin tuijottavani japanilaisia kasvoja. Värjättyjä hiuksia. Ei anarkiaa, mutta todellisia stereotypioita.

* * *

Aaton aatto. Lähiömme pikkubaarin juhlat. Miehillä fundoshi (kankaanriepaleesta taiteltu sukupuolielimen peittävä vaatekappale), naisilla vapaavalintaisesti asu nunnan ja sairaanhoitajan väliltä.

Jouluaattona suuntasin Juhan kanssa Kinokuniyaan, ulkomaisia ruokatarpeita välittävään kauppaan, hankkimaan tarpeita jouluillallistamme varten. Suomalaiset perinneruoat eivät valitettavasti onnistuneet valmiskarjalanpiirakoita sekä savukalaa lukuun ottamatta uunin puutteen takia. Muilta osin jouluaattomme oli varsin lämminhenkinen ja tunnelmallinen pikkuhetki oman vaihtariperheen kesken.

Aattoillan vaihtoehtosuunnitelmana suuntasimme clubille. Lá Fabrique tyyditti janoisten tanssinälkää kuvankauniin nais-dj:n heiluttaessa tanssikansaa house/elektroon miksatun rokin tahdissa.

* * *

Tapsan tanhujen sijaan käänsimme maanantaiset askeleemme Harajukun piskuisille kujille. XBox lounge viihdytti ohjaimen ääressä viihtyviä poikia pitkään, itseni ja Franin nautiskellessa halvoista, mutta makuhermoja hyväilevistä iltapäivä coctaileista.

Aamulla hankittu neljän päivän laskettelu matka alkaa kuitenkin kutitella taskunpohjaa nukkumattimaiseen, perinteiseen malliin. Luonnollisestikin, päivityksiä ei ole siis luvassa hienoiseen aikaan. Kihelmöiviä uuden vuoden odotuksia rakkaille lukijoilleni.