Suojatyöpaikkojen Mekka

Risteyksessä, rakennustyömaan kupeessa seisoo mies. Kypärä päässä, valotikku kädessä. Samassa paikassa, päivästä toiseen. Tekemättä mitään. Aamusta iltaan, kaksi kuukautta. Työnkuva muuttuu. Kypäräpäinen mies saa työtovereita. Lisää hiljaisia valotikkumiehiä, samaan risteykseen.

Koulun lähellä uusitaan sähköjohtoja. Kolmen nosturiauton kanssa johtotöitä operoi puolitusinaa sähkömiehiä. Kadulla seisoo ylimääräiset kaksitusinaa. Samoja valokeppimiehiä. Ohjaamassa liikennettä, joita sivukaduilla ei koskaan ole.

Tavaratalon pienessä vaateliikkeessä, enintään kolme asiakasta. Vähintään neljä myyjää. Suuressa elektroniikkaliikkeessä, mahdollisesti sata asiakasta, todennäköisesti yli sataviisikymmentä myyjää.

Juna-asema. Jokaisella laiturilla vähintään kaksi virkailijaa. Toimenkuvana varmistaa junakuljettajan apulaisen – ovensulkijamiehen – ovien turvallisen sulkemisen mahdollistama näköhavainto.

Pankkikonttoreiden aulassa taulu ilmoittaa, miltä tiskiltä mitäkin palveluita saa. Taulun vieressä seisoo työntekijä kertomassa asiakkaalle saman asian.

* * *

Esimerkkejä voi jatkaa loputtomiin. Erikoista, miten julkisyhteisöt sekä yritykset kierrättävät tulojaan. Erikoista erityisesti maassa, jossa sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpito on jo markkinatalouden alkuaikoina jäänyt yritysten, ei valtion harteille.