Rottalauma unohtui suuhun

Lauantai: pikkujoulubileet
Vieraita: paljon
Tilaa: 0,35 m2 per ihminen
Meno: hullua
Jatkui: klubilla
Kotona: 07:30
Herätys: hysteerisesti jalasta kiskoen 09:00
Sängystä ylös: 15:00
Aivot toiminnassa: maanantai-iltana

Lyhyesti tiivistettynä, tunnelma bordellivaloin joulukuosiin koristellussa kämpässä oli tiukimmankin pakkasnesteen sulattavaa. Yli kolmikymmenpäinen kaverijoukkiomme sulloutui Alin asuntoon nautiskelemaan Suomalaisesta pikkujoulusta välttävän makuisen suomalais-itävaltalais-japanilaisen glögin ryydittäessä matkaa eteenpäin. Puolenyön jälkeen meno jatkui toisilla karaoken parissa, toisilla klubbaillessa. Henkilökohtaisesti olin todistamassa Club Asia’ssa muun muassa Marjutin käsilaukun varastamista muiden vieraittemme sammahdellessa baaritiskille.

Erinäisten mutkien kautta eksyimme vihdoin kotiin, vain herätäkseni muutamaa tuntia myöhemmin kortteja kotiinsa kuolettamaan lähteneen väsymys-hysteerisen Marjutin kiskoessa jalkaani. Nohevana poikana olin tajunnut jättää oveni lukitsematta, kuin ennustaakseni vielä nohevamman ystäväni seikkailevan tuntitolkulla väärään suuntaan junassa. Kuten kaikissa tarinoissa, loppu hyvin, kaikki hyvin. Käteisestä tyhjennetty käsilaukku löytyi myöhemmin aamulla kameroineen ja kortteineen.

Reippaan viikonloppuvirkistyksen jälkeen oli taas aika suunnata kouluun. Inspiroituneena erinomaisesta säästä päätimme hyväksyä Ann’in tarjouksen lähteä katsomaan Fuji-sania. Kävimme korkkaamassa Tokyo Towerin, nyttemin varmennetusti 333 metriin ulottuvalla piikillään Tokion korkeimman rakennuksen, budjettirajoitteisina tosin vain 150 metristä. Vajaavaisista metreistä huolimatta näkymä oli mahtava, Fuji-sanin siintäessä yllättävän suurena noin 200 kilometrin päästä.

Viikon virkistäytymisille pisteinä öön päälle tipahtaa huomiset itsenäisyyspäivän karkelot. Suurlähetystön kokkarit kruunaanevat kokonaisuuden. Tai tiedä sitten, edustustojen budjettia silmälläpitäen ainakin pitäisi. :)