Kouluun palautettavien tekstien, sekä tänään välttämättömien päiväunien sotkiessa normaalia arkirytmiä on taas kertaalleen tullut aika ottaa lyhyehkö katsaus Japanin uutistarjontaan.

* * *

Venäjän presidentin Vladimir Putinin sekä Japanin pääministerin Junichiro Koizumin tapaamisessa paljastui Venäjän rakentaneen kirkon rajakiistanalaiselle saarelle. Saari on asumaton. Uudesta ongelmasta huolimatta pääministeri hyväksyi presidentin kutsun saapua vierailulle Moskovaan kevällä 2006.

Helsingissä rynnäkkökiväärein varustautunut poliisi otti kiinni kultavarkaat. Japanissa poliisi ei uskalla ottaa kiinni rynnäkkökiväärein varustautuneita Yakuza-miehiä.

45 vuotias Japanilainen nainen synnytti koeputkihedelmöitetyn lapsen. Kyseinen, tiettävästi Japanin vanhin keinohedelmöitetty nainen synnytti terveen lapsen. Samaan aikaan Vihdin poliisi epäilee naisen surmanneensa itsensä sekä yksi ja neljä vuotiaat lapsensa polttamalla omakotitalonsa. Edellisessä tulipalossa nainen oli polttanut kuoliaaksi perheen toiseksi vanhimman pojan.

Suomessa parhaillaan esillä oleva lakiehdotus velvottaisi tekijänoikeuksia loukanneen yksityishenkilön kustantamaan tuomionsa julkaisevan sanomalehti-ilmoituksen. EFFI:n mukaan yksityishenkilöiden julkinen häpeärangaistus on täysin vieras Suomen oikeusjärjestykselle. Japanissa sanomalehdet sekä televisiouutiset julkaisevat kaikkien vakaviin rikoksiin tuomittujen nimet, kuvineen sekä asuinpaikkakylineen. Boonuksena pohjalla, junan eteen hyppäämällä päivänsä päättävien perheet joutuvat maksamaan noin 20 000 euroa siivous- sekä junan viivästymisestä aiheutuvia kuluja. Kieroimmat perheensä vihaajat ajavat tarkoituksellisesti vaimonsa ja lapsensa perikatoon tappamalla itsensä paremman tekemisen puutteessa.

* * *

Muuttuiko maailma edellisestäkään lehtikatsauksesta? Samaa ulostetta edelleen.

Uutisten lähteinä Helsingin Sanomat, Japan Today sekä Tokyo Metropoliz

Välittömästi ‘kouluruokailumme’ päätyttyä suuntasimme Panasonic Centeriin, Tokyo Digital Art Festivaalin jälkiliukkaille. Odotettua pienemmäksi osoittautunut festivaali jaksoi kuitenkin yllättää turhilla, mutta käsittämättömillä hämmästystä herättävillä vimpaimilla. Vai mitä mieltä olette kolmiulotteisesta visuaalisesti havainnoitavasta ajasta, jota voi fyysisesti koskettaa sekä sormellaan ohjailla?

Odaiba, tekosaari, jossa festivaali sijaitsi, lienee kuitenkin itse tapahtumaa kiehtovampi paikka. Suuren teknobuumin aikana rakennetulle saarelle ilman kuljettajaa haahuileva monorail-juna, sekä yövalaistuksinen Rainbow Bridge vetävät vertoja suurtenkin maiden nähtävyyksille. Valtavan teknohuuman aikaan rakennetut futuristiset rakennukset, sekä seuraavalle vuosituhannelle sijoittuvat puistonäkymät olivat kymmenen vuotta sitten merkki vauraudesta, merkki Tokion kalleimmasta asujaimistosta. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Tavallisen tallaajan sydäntä lähempänä lienee todellisuudessa idylliset Aasilaiset pikkukujat, kuin lasin sekä teräksen välinen sähköinen tunnelma.

Loppu alkuilta kului varsin viehkeästi, vanhan kolmikon suunnatessa naapurilähiön kahvilaan. Lasketteluaiheiset suunnitelmat kääntyivät nopeasti keskusteluun kehitysmaista, Euroopan Unionista sekä intitutionalisesta yhtenäisyydestä. Kiivassanaisten kommenttien vaihdon jälkeen mieli oli raukea.

Kotiin vihdoin eksyttyä pääsin uusien pommitusten kohteeksi. Ei, en ole suhdeterapeutti tai päivystävä psykologi, vaikka varsin kyseenalaisiin puheluihin vastaankin. Yhteyskatko. Puhelin kiinni, pois Messengeristä. Tänään en kanna murhetta maailmanne ongelmista, henkilökohtaisista suruistanne puhumattakaan. Olen vapaa ja vittupää.

Rauhallisen koti perjantain jälkeen nousimme virkeinä lauantain seikkailuihin. Suuntasimme kohti Akihabaraa, tarkoituksenamme hankkia kamera Alille. Tottuneina tinkijöinä sekä elektroniikka helvetin taltuttajina päivän tärkein asia oli hoidettu alta aikayksikön. Uuttuutta hohtavan IXY700′n kanssa suuntasimme Yodobashi Cameran kodinkone osastolle. Mikään ei voita rentouttavaa puolituntista hierovassa nojatuolissa!

Matkalla tiellemme osui vähäpukeisia, PS2:n nyrkkeilypeliä esitteleviä neitokaisia. Tilanne oli kestämätön. Alin oli kiskaistava sensorein varustetut nyrkkeilyhansikkaat pieniin kätösiinsä. Toinen toistaan väkevämpi eletroninen vastustaja kupsahti kumoon 120 kiloisen potkunyrkkeilijän heiluttaessa muurinmurskaajiaan.

Melun, kuluttamisen sekä teknovälkkeen kehdosta suuntasimme täysin toisenlaisiin maisemiin. Päätimme tälläytyä pahimpaan tungokseen Harajukun ahtaille kaduille. Tapasimme ystävämme Ann’in, pienen Japanilaiseen gothismiin hurahtaneen punkkarin. Tyypillistä paikallisen nuorison tapaa mukaillen Ann oli puketunut Victorian aikaiseksi goottinukeksi. Katseita kääntävän oppaamme avustuksella tutustuimme tämän tyylisuuntauksen saloihin. Lievän sydänkohtauksen saattelemana totesin erään liikkeen metrin mittaisen Viktoriaanisen mallinuken olevan elävä. On erikoista, miten paljon enemmän kauhua metrin mittainen, viattoman näköinen lolita voi kanssaeläjiinsä kylvää, kuin esimerkiksi vihainen pikkurillitön sekä arpinaamainen Yakusa mies.

Kauhun kaapiessa selkäpiitä, muistin äkkiä nettisaitin joka viime keväänä tuotiin tietoisuuteeni. Kasapäin hylättyjä taloja, tehtaita, hotelleja sekä huvipuistoja. Rappeutuvia rakennuksia, tässä valmiiksi jo tiiviiseen ahdetussa maassa. En ollut koskaan aiemmin voinut uskoa, miten sykettä nostavia hylätyt tehtaat - sekä etenkin huvipuistot voivat olla. Maailman nopeimmalla vuoristoradalla loistavan Fuji-Q Highland huvipuiston suljettua ovensa tältä syksyltä, uskonkin lähteväni lomalla metsästämään todellisia kauhuja. En niinkään vuoristoradoista, vaan maanjäristyksen runtelemista aavemaisista maisemista.

Kuvat: http://home.f01.itscom.net/spiral/research.html

Helsingin Sanomat, verkkoliite 10.12.2005
…
Lumilautailun kaupunkivalloitus alkoi vuosituhannen vaihteessa Senaatintorilta, jolta talvikansa kuitenkin häädettiin torin arvokkuuteen vedoten.
…

Taas sama vuotuinen puheenaihe, josta järkipitoinen opetus ei näy koskaan pureutuvan valtaeliitin pölyn syövyttämiin aivoihin. Senaatintori on kautta-aikain ollut paikka ihmisten kokoontumille, paikka kulttuurille, paikka valtiolle näyttää mahtiaan. Mutta olisiko pylväältään katseleva Aleksanteri Toinen nihkeillyt juhlassa, keskeyttänyt viinin virtauksen, kieltänyt kaviaariin kajoamisen? Eikö juuri tuolloin ylhäisö tukenut taidetta, edistänyt kulttuuria?

Eikö julkinen tila ole paikka, jossa tämän hetkinen kulttuurimme ilmentyy? Vai onko kaikki urheiluun viittava niin rappiollista, että kaupungin pitää sensuroida kulttuurin normaalia ilmenemistä kuin pahimmassa Neuvostoliitossa konsanaan?

Nykyisessä tilanteessa, jossa valtio sekä sen yli-ikääntyvä valtaväestö pyristelee muutosta vastaan, Senaatintori tulee olemaan ainoastaan unohtuva historiallinen reliikki. Takuu varmasti se tulleekin mätänemään Stalinin ruumistakin nopeammin joka keväisen kivipölyn hioessa menneen maailman hekuman unholaan.

Teimme tänään löytöjä. Visitoimme ensikertaa aivan nurkillamme sijaitsevassa ChocoCro kahvilassa. Tunnelmaltaan lämmin ja erittäin mukava kahvila tarjoilee suklaisia croisantteja sekä suurta herkkuani, juustokakkua. Poikkeuksellisesti päätin nauttia juustokakun kanssa kylmän kahvin, joka osoittautuikin kaakaoksi. Eikä miksi tahansa kaakaoksi, vaan täydelliseksi Tazza klooniksi. Päivä oli pelastettu.

Toiseen löytöön meidät johdatteli Izumi. Pari juna-asemaa Koenjista eteenpäin, ja seuraava, täysin entuudestaan tuntematon suuri keskusta oli ulottuvillamme. Kaikki suuret tavarataloketjut - monet pienet putiikit.. mahtavaa! Keskustan reunaman hippialueella oli varsin miellyttävä tunnelma, lukuisine ravintoloineen sekä vaateliikkeineen. Jaksoimme taas kertaalleen hämmästellä paikallisia käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Ensinäkään, näistä erittäin tyylikkäistä liikkeistä on täysin mahdoton sanoa, pitävätkö ne sisällään uusia vai käytettyjä vaatteita. Toiseksi, vaatteista on ilman erittäin tarkkaa nyysimistä täysin mahdoton sanoa, onko kyseessä käytetyt vai uudet vaatteet. Tälläisiä voisi olla Suomessakin - vaikka käytettyjä vaatteita en tosin ostakaan.

Uudesta kaupunginosasta löytyi myös kauniisti valaistu suuri puisto lampineen. Lämpimällä säällä paikka on kuulemma nuorten suosiossa ilta(olut)-aikaan. Nyt viileän tultuakin tosin kolme laulavaa kitaristia sekä yksi bändi olivat virittäytyneet musisoimaan ympäri lampea. Voi kun voisikin olla täällä vielä kirsikan kukinnan aikaan…

Nyt kuitenkin lähdemme illallistamaan hyväsi havaittua, anaali ulosteista ruokaa. Mikä voisikaan olla parempi vaihtoehto?