Metropolin tiistai-ominaisuuksia

Palvelu
Koin taas kertaalleen sen ihanuuden, mistä rakkaat Suomessa majailevat lukijani jäätte paitsi. Suuntasin aamuisen Japanin opiskelun jälkeen Shinjukuun, tutustumaan loputtomiin tavarataloihin, joihin 5 minuutin junamatkasta huolimatta emme ole vielä penetroituneet. Löysin taivaan, 01men -tavaratalon. Kahdeksan kerrosta pelkkiä nuorten miesten vaatteita. Miksei Suomessa ole vastaavia? Ai niin, Suomiviinapulloa heiluttavan amiksen mielestä vaatteiden ostaminen olikin homojen hommaa. Sori, unohdin kokonaan.

Jos vastaavien vaateliikkeiden implementointi kotomaahan on mahdotonta piikin lailla pakaraan pureutuneen peruspiheyden takia, voisivat nykyisten putiikkien myyjät ottaa kuitenkin mallia Japanilaisista kollegoistaan ja nöyrästi edes tervehtiä asiakasta tämän saapuessa liikkeesseen. Palvelu alttiudesta puhumattakaan…

Sovittaessani paitaa eräässä putiikissa, huonosti Englantia puhuva vaatemyyjä kysyi onko minulla kiirettä, ja haluaisinko kokeilla jotain kokonaan toisenlaista tyyliä. Mikäs siinä. Erittäin mukava myyjä käytännössä puki minut kokonaan toisiin vaatteisiin – solmipa jopa kengän nauhat puolestani. Perus-Roope vaihtui kymmenessä minuutissa rokkariksi. Vau. Teki mieli ostaa liike tyhjäksi. Päädyin sovittamaani paitaan. Poistuessani kerroksen muihin putiikkeihin huomasin silmäkulmasta, kun liikkeen kaikki neljä myyjää kumarsivat perääni. Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo kerrankin romukopassa. Jaa saakin pysyä sielä.

Eksyminen
Tunnin rentouttavien päiväunien jälkeen päätin kokeilla uutuutta hohkavia juoksukenkiäni. Ajattelin aloittaa kevysti. Parinkymmenen minuutin jälkeen oli aika kääntyä takaisin. Pienet omakotitalot ja kerrostalot vilisivät silmissä. Tuttuja maamerkkejä ei havaintoetäisyydellä. Kirosin, miksi lähdin harhailemaan junaradan vierustalta. Jatkoin matkaa kotia kohti. Kauan, todella kauan juostuani löysin poliisin. Berliininmuuria jykevämpi kieliongelma ei auttanut setiä kertomaan juoksevani TÄYSIN väärään suuntaan. Mikäs siinä. Kyllähän sitä porsas vihdoin kotiin löytää, vaikka ennätyksiä tehden. En ainakaan muista armeijan jälkeen koskaan juosseeni kahta tuntia putkeen. Ylihuomenna uusiksi.