16-vuotias japanilainen lukiopoika puukotti 15-vuotiasta tyttöä. Veriteon syyksi poika ilmoitti vihansa tyttöä kohtaan, joka ei jatkuvasta lähentelystä huolimatta tuntunut huomaavan kiimaista kollia. Poliisi otti kiinni kiväärin kanssa bussia odottaneen naisen Itä-Helsingissä. Aseen omistajaa tai naisen motiiveja ei toistaiseksi tiedetä.

Turvonneen oloinen Paula Koivuniemi ei Iltalehden tietojen mukaan pääse Linnaan. Samaan aikaan häkki kilahti Shizuokassa kolmelle nuorelle miehelle näiden heitettyä polkupyöriä autojen päälle.

Japanin prinsessa Sayako joutui hankkimaan ajokortin. Prinsessa menetti aatelisarvonsa sekä autonkuljettajansa naimalla aatelittoman miehen. Iltalehti huomioi tämän varsin kiehtovan seikan, ilmoittamalla tosin saken olevan riisiviinin sijasta riisiviinaa. Suomalaisethan sen tietävät parhaiten. Etenkin, kun samaan aikaan kyseisessä laatujulkaisussa ongelmoitiin wannabe-Idols-tähden(lennon) Puolassa (onnellisesti) asuvaa lasta.

Maailma ei ole muuttunut kahdessa kuukaudessa mihinkään. Paitsi, että tajusin pääseväni äänestämään tulevaa - todennäköisesti kansan väärin valitsemaa - presidenttiä paikallisesta suurlähetystöstä käsin.

Lauantainana 11:25
Matkustamme parhaillaan luotijunassa kohti Kiotoa. Ukko ylijumala suosii matkaamme mahtavalla saalla paljastaen Fuji-sanin pilviverhon seasta. Hienoinen katkeruus syksyisen saapumisemme torpedoimaa haikkausreissua kohtaan meinaa nousta pintaan. Viritan ipodiin Smells Like a Teen Spirit rahinan, enka pysty pitamaan naamaani mutkalla kauaa.

Viikko vieraita kestitessa on kulunut rivakasti. Kuitenkin vasta nyt perheeni vieraillessa japanissa tajuan, kuinka tottunut olen paikalliseen elamaan, seka etenkin lansimaisesta radikaalisti poikkeavaan ruokakulttuuriin. Missa ovat euroopan isakayat, tai makuelamykset, joita siskoni ei voi sietaa? Missa on suomen valtion rautateiden kolisematon 300 kilometria tunnissa kiitava shinkansen? Olisi mikkelin matkat olleet hieman nopeampia seka miellyttavampia… jos paljon hyvaa, ehka jotain heikompaakin on ilmassa. Ruuhkametrosta voisin kuitenkin ehka hieman tinkia, vaikka seisaallaan olenkin vasta oppinut nukkumaan.

Saavumme ryokaniin - Japanilaistyyliseen majapaikkaamme. Moitteeton palvelu saa kertaalleen miettimään Suomalaista nihkeilyä sekä 70-luvulle jumahtanutta Vapautta Veljeyttä ja Tasa-arvoa. Minne katosivat palvelualttiit myyjät tai huoltoasemien bensamiehet? Miksi hotellin henkilökunta ei tule petaamaan sänkyä tai tarjoile ruokaa huoneeseen?

Kipuamme vuoren juurelle idyllisten talojen reunustamaa pikkukatua illan hämärtyessä, kohteenamme eräs Japanin vanhimmista temppeleistä. Suitsukkeille tuoksuva Buddhalainen puutemppeli syleilee vieraita lämminhenkisyydellään. Temppelialueelta poistuessamme aukiolle sekä pikkukaduille on kertynyt valtaisat jonot. Myöhemmin illalla alkaa valoshow, jota varten nähtävästi kannattaa odottaa tuntikausia viilenevässä illassa. Katukaupat pitävät ovensa auki pitkään, myyden herkullisen tuoksuista pikkupurtavaa kärsivällisesti odottaville vaeltajille. Suuri tatamimattoinen hotellihuone lämpimine kylpyineen vetää kuitenkin ensimmäisen illan temppelikierroksen jälkeen liikaa puoleensa.

Seuraavana päivänä matkustamme hurjastelevilla takseilla sekä kävelemme käsittämättömiä matkoja metsästäessämme vaaditut kulttuurihistorialliset kohteet. Ehdottomia suositeltavia highlighteja olivat erään nimeltä kadotetun vanhan Shogunin palatsin satakielenäänellä visertävä lattia sekä kultainen temppeli. Matkalle mahtui myös useita hätkähdyttävän hienoja puutarhoja, joiden levollista tunnelmaa oli täysin mahdotonta taltioida digitaaliselle silmälle.

Matkakohteena Kiotoa voi suositella muillekin, liikaa aikaa kyseiseen temppelikaupunkiin on kuitenkaan turha varata. Vielä suositeltavampaa on kuitenkin tutustua ryokan -asumiseen, sekä perinteiseen Japanilaiseen makumaailmaan, johon Tokion monokultturellissa sulatusuunissa ei läheskään yhtä helposti törmää.

Petri Wallin surullinen ääni tulvii kaiuttimista. Aurinko kirkastaa taivaan, mutta vasta huomenna. Huomenna aamulla kaikki on toisin, mutta sitä ennen, odotan. Odotan viisarien kääntymistä. Sitä pientä sekunnin raksahdusta. Kunnes, en enää kuule. Odotan nukahtamista. Ennen silmän räpsähdystä, ennen tajunnanvirran katkeamista, Sami Kuoppamäen tahditus katkeaa. Taidokkaat intervallimuutokset saavat ajatukset kohditumaan pisteeksi. Pisteeksi tyhjyyteen. Ja ennen kuin huomaan, ensimmäinen säde pilkahtaa. Aamu on saapunut. On aika nukahtaa.

Räntänietosten puskiessa tiukimmastakin Suomalaisesta kolosta kotoon, huomasimme syyssään saapuneen Tokioon. Ensimmäiset kellertävät lehdet leijailivat Yotsujan kampuksella, pienen tuulenpuuskan pyörittäessä hiekanjyväsiä asvaltilla. Pilvetön sää on hellinyt pari päivää kaupunkiamme. Olimme pakotettuja siirtymään parvekkeelle viettämään syyshelteistä lounastaukoa. Suomen tuliaisina saamani glögin kanssa odotan kuitenkin innolla jouluista kylmyyden lämpöä, vaikka suhteettoman kesäiseltä ilmasto toistaiseksi on kuitenkin tuntunut.

Used-to-be-homeboy-Martin eksyi pitkästä aika seuduillemme. Päivän paistattelun lisäksi kikkarapää siisti Alin trimmerillä pulisonkinsa. Emme vaivautuneet kertomaan, että puhdistamattomalla koneella oli muutama tunti aiemmin ajattu hikiset häpykarvat sekä paksu perskarvoitus. Mitä pienistä. Karvoista ainakaan.

Olin tänään Reetan, Francescan sekä erään nimettömän Australialaisen tytön kanssa Harajukussa shoppailemassa. Kaikki muut löysivät mahtavia tuhlaamiskohteita paitsi vieraileva tähtemme. Omaan haaviini tarttui kauan kaipaamani kengät sekä kaulaliina. Kiitokset vaan Tepolle viime kesäisestä kaulahuivimanian tartuttamisesta.

Elämä Tokiossa on muuten jatkunut samaan arkiseen malliin, pieniä yksityiskohdattomia obstaakkeleita lukuunottamatta. Näistä elämän merkityksettömistä ihmeistä, sekä muista Japanilaisen elämän saloista jatkaa toistaiseksi tauolla oleva Mörköryhmä mahdollisuuksien mukaan pikaisesti. Vilman Julma Arki ei toistaiseksi kuitenkaan maailman syömäpuikkotikuttomimmassa kolkassa tule ainakaan toistaiseksi koittamaan. Siitä tulevat pitämään huolen tuskaisen sitkeät kaktuksen piikit, joita vieläkin nypin pakaroistani irti. Kirottu Hachijo Jima. Minkälainen idiootti keksii istuttaa elämääkin sitkeämmän kaktuksen nuotiopaikan välittömään läheisyyteen?

Muutaman telttayön rauhoittamat saarimatkaajat suuntasivat torstain kansallisena vapaapäivänä yliopistolle. Vuosittain järjetettevä kolmipäiväinen Sophia Universityn syntymäpäiväfestivaali kerää tuhannet opiskelijat sekä lukiolaiset haistelemaan, maistelemaan sekä katsastelemaan clubien tuotoksia. Huikeimpia olivat ehdottamasti viisikymmenpäisen G-Splash hip hop tanssiryhmän showt. Vähemmän esittävät ryhmät valmistivat ruokaa sekä myivät halpaa hanaolutta (Todellakin, koulun festareilla! Ottakaa opiksi Suomessakin!) kerätäkseen rahaa hyväntekeväisyyteen lahjoitettavaksi.

Lauantaina tutustuimme Tokyo Motor Showun. Sniikkasimme itsemme sisään puoleen hintaan “lukiolaisina”. Ihan mielenkiintoista oli auto messut nähdä Tokion puitteissa. Hämärä epäilys tosin jäi, moniko tuli oikeasti katsomaan autoja eikä niiden vieressä poseeraavia puolialastomia malleja. Ilta jatkui Marjutin & co hoodeilla ruokaillessa, sekä epämääräisen isolla porukalla karaokea hoilotellessa. Aamu viiden juna kuljetti mukavasti kotiin seitsemäksi, Tokioon saapuneen perheeni odotellessa jo puolenpäivän aikaan Shinjukussa. Ei tosin tuntunut loppulaskussa.