Nikkoo

Kari Tapion juna kulkee taas. Suuntana on pohjoinen. Matka vie vuorille. Maitojunalla, läpi rauhallisten kylien. Maija Vilkkumaa soi korvissani.

Mitä nämä tuhannet peltojen keskellä asuvat kyläläiset tekevät työkseen? Jokainen ei voi pitää lähikauppaa, olla pappi tai maanviljelijä. Taas yksi Lego-kaupungin ongelma.

Väsähtänyt junatunnelma alkaa loppua tyhjenevän oluttölkin lailla. Saavumme Nikkooseen. Nuorisohostelli on loistava. Herttaisen mummelin koti. Yöpakkanen tosin paukkuu ikkunan läpi. Aamiainen kuitenkin kruunaa viluisen kokemuksen.

* * *

Kävelemme vuoristopolkua. Ylös, alas, kohteena vesiputous. Tunnelma satametristä vesiputousta katsellessa on huikea. Varsin soliseva myös, sanoisin.

Kahta tuntia myöhemmin istumme kuumassa lähteessä. Ulkosalla, kymmenien alastomien miesten seurassa. Toiset ovat siirtyneet istumaan massiivisten kivien päälle vilvoittelemaan. Mieleeni tulvahtaa Kummelin Kultakuume -elokuvan homoeroottiset kohtaukset.

* * *

Seuraavat kaksi tuntia taas junassa, paluumatkalla. Aika lentää. Paikallisjuna Asakusasta Koenjiin. Tunti. Tuskainen tunti. Junassa, ilman Kari Tapiota.