Kioto

Lauantainana 11:25
Matkustamme parhaillaan luotijunassa kohti Kiotoa. Ukko ylijumala suosii matkaamme mahtavalla saalla paljastaen Fuji-sanin pilviverhon seasta. Hienoinen katkeruus syksyisen saapumisemme torpedoimaa haikkausreissua kohtaan meinaa nousta pintaan. Viritan ipodiin Smells Like a Teen Spirit rahinan, enka pysty pitamaan naamaani mutkalla kauaa.

Viikko vieraita kestitessa on kulunut rivakasti. Kuitenkin vasta nyt perheeni vieraillessa japanissa tajuan, kuinka tottunut olen paikalliseen elamaan, seka etenkin lansimaisesta radikaalisti poikkeavaan ruokakulttuuriin. Missa ovat euroopan isakayat, tai makuelamykset, joita siskoni ei voi sietaa? Missa on suomen valtion rautateiden kolisematon 300 kilometria tunnissa kiitava shinkansen? Olisi mikkelin matkat olleet hieman nopeampia seka miellyttavampia… jos paljon hyvaa, ehka jotain heikompaakin on ilmassa. Ruuhkametrosta voisin kuitenkin ehka hieman tinkia, vaikka seisaallaan olenkin vasta oppinut nukkumaan.

Saavumme ryokaniin – Japanilaistyyliseen majapaikkaamme. Moitteeton palvelu saa kertaalleen miettimään Suomalaista nihkeilyä sekä 70-luvulle jumahtanutta Vapautta Veljeyttä ja Tasa-arvoa. Minne katosivat palvelualttiit myyjät tai huoltoasemien bensamiehet? Miksi hotellin henkilökunta ei tule petaamaan sänkyä tai tarjoile ruokaa huoneeseen?

Kipuamme vuoren juurelle idyllisten talojen reunustamaa pikkukatua illan hämärtyessä, kohteenamme eräs Japanin vanhimmista temppeleistä. Suitsukkeille tuoksuva Buddhalainen puutemppeli syleilee vieraita lämminhenkisyydellään. Temppelialueelta poistuessamme aukiolle sekä pikkukaduille on kertynyt valtaisat jonot. Myöhemmin illalla alkaa valoshow, jota varten nähtävästi kannattaa odottaa tuntikausia viilenevässä illassa. Katukaupat pitävät ovensa auki pitkään, myyden herkullisen tuoksuista pikkupurtavaa kärsivällisesti odottaville vaeltajille. Suuri tatamimattoinen hotellihuone lämpimine kylpyineen vetää kuitenkin ensimmäisen illan temppelikierroksen jälkeen liikaa puoleensa.

Seuraavana päivänä matkustamme hurjastelevilla takseilla sekä kävelemme käsittämättömiä matkoja metsästäessämme vaaditut kulttuurihistorialliset kohteet. Ehdottomia suositeltavia highlighteja olivat erään nimeltä kadotetun vanhan Shogunin palatsin satakielenäänellä visertävä lattia sekä kultainen temppeli. Matkalle mahtui myös useita hätkähdyttävän hienoja puutarhoja, joiden levollista tunnelmaa oli täysin mahdotonta taltioida digitaaliselle silmälle.

Matkakohteena Kiotoa voi suositella muillekin, liikaa aikaa kyseiseen temppelikaupunkiin on kuitenkaan turha varata. Vielä suositeltavampaa on kuitenkin tutustua ryokan -asumiseen, sekä perinteiseen Japanilaiseen makumaailmaan, johon Tokion monokultturellissa sulatusuunissa ei läheskään yhtä helposti törmää.