Hostile hamster under the boiled chicken

Räntänietosten puskiessa tiukimmastakin Suomalaisesta kolosta kotoon, huomasimme syyssään saapuneen Tokioon. Ensimmäiset kellertävät lehdet leijailivat Yotsujan kampuksella, pienen tuulenpuuskan pyörittäessä hiekanjyväsiä asvaltilla. Pilvetön sää on hellinyt pari päivää kaupunkiamme. Olimme pakotettuja siirtymään parvekkeelle viettämään syyshelteistä lounastaukoa. Suomen tuliaisina saamani glögin kanssa odotan kuitenkin innolla jouluista kylmyyden lämpöä, vaikka suhteettoman kesäiseltä ilmasto toistaiseksi on kuitenkin tuntunut.

Used-to-be-homeboy-Martin eksyi pitkästä aika seuduillemme. Päivän paistattelun lisäksi kikkarapää siisti Alin trimmerillä pulisonkinsa. Emme vaivautuneet kertomaan, että puhdistamattomalla koneella oli muutama tunti aiemmin ajattu hikiset häpykarvat sekä paksu perskarvoitus. Mitä pienistä. Karvoista ainakaan.

Olin tänään Reetan, Francescan sekä erään nimettömän Australialaisen tytön kanssa Harajukussa shoppailemassa. Kaikki muut löysivät mahtavia tuhlaamiskohteita paitsi vieraileva tähtemme. Omaan haaviini tarttui kauan kaipaamani kengät sekä kaulaliina. Kiitokset vaan Tepolle viime kesäisestä kaulahuivimanian tartuttamisesta. ;)

Elämä Tokiossa on muuten jatkunut samaan arkiseen malliin, pieniä yksityiskohdattomia obstaakkeleita lukuunottamatta. Näistä elämän merkityksettömistä ihmeistä, sekä muista Japanilaisen elämän saloista jatkaa toistaiseksi tauolla oleva Mörköryhmä mahdollisuuksien mukaan pikaisesti. Vilman Julma Arki ei toistaiseksi kuitenkaan maailman syömäpuikkotikuttomimmassa kolkassa tule ainakaan toistaiseksi koittamaan. Siitä tulevat pitämään huolen tuskaisen sitkeät kaktuksen piikit, joita vieläkin nypin pakaroistani irti. Kirottu Hachijo Jima. Minkälainen idiootti keksii istuttaa elämääkin sitkeämmän kaktuksen nuotiopaikan välittömään läheisyyteen?