Helsingin Sanomat, Verkkoliite 30.11.2005
Roomalaiskatolisen kirkon johdon tiistaina julkaiseman asiakirjan mukaan homoja ei voida vihkiä katolisiksi papeiksi. Asiakirjan tiukka kanta homoseksuaalisuuteen oli jo vuotanut etukäteen julkisuuteen.

Paavi Benedictus XVI:n hyväksymässä asiakirjassa sanotaan, että henkilöt, jotka ovat julkisesti homoseksuaaleja, eivät voi päästä papin virkaan. Lisäksi pappeus evätään niiltä, joilla on “syvällä piileviä” homoseksuaalisia taipumuksia ja niiltä, jotka tukevat julkisesti homokulttuuria.
Katoliseksi kirkonmieheksi voi asiakirjan mukaan kuitenkin päästä, jos henkilön homoseksuaalisuus on ollut “väliaikaisen ongelman ilmaus” ja jos hän on “selvästi päässyt” taipumuksestaan vähintään kolme vuotta aiemmin.
Asiakirja ei kerro, miten papiksi haluava voi todistaa, että hän on “selvästi päässyt” taipumuksestaan. Asiakirja ei koske jo papiksi vihittyjä henkilöitä, vaan pelkästään pappisseminaarilaisia.

Ei sitten tainnut tulla jeesustelijoilla mieleen, etta kieroutuneen ajanlaskumme alkuvuosina miehet poksayttelivat parempien ehkaisykeinojen puuttuessa b-rappuun niin naisia, miehia kuin lampaitakin. Jo varhais-Kreikkalaisessa kirjallisuudessa on useita mainintoja miesten valisesta ‘iloittelusta’.

Voisiko Vatikaani hieman rajoittaa? Ja mista helvetista kolmen vuoden toipumisaika homoudesta on repaisty? Toisaalta, enpa enaa ihmettele mista tekopyhyys on Yhdysvaltoihin pesiytynyt.

Ongelmia internet-yhteyksissa. Naapurilta kaappaamamme langaton verkko ei ole toiminut kahteen paivaan. Blogin paivityksissa ilmenee mahdollista taukoa. Uutta tekstia olisi tosin olemassa, muistitikku teksteineen kuitenkin unohtui talla eraa kotiin. Tylsien Messengerittomien iltojen valttamiseksi toivon verkkomme korjautuvan pikaisesti. Sita odotellassa lienee pakko opiskella.

Päivänne tylsistyttämiseksi käsittelen tämän päiväisellä Johdatus Kinkerologiaan -kurssillani eroavaisuuksia oikeusjärjestelmissä.

Länsimaissa olemme tottuneet oikeusjärjestelmän perustuvan eduskunnan hyväksymään lakiin. Käytännössä harvoin lakia noudattavat ihmiset tai yritykset ovat mitenkään tekemisissä lain kanssa, ainakin noin pääpiirteissään. Täällä kaikki on kuitenkin toisin. Yleisesti olemassa olevan lain lisäksi virastot sekä ministeriöt kehittävät omia, nk. Adminstrative Guidance -säännöksiä. Periaatteessa nämä luomukset ovat täysin laittomia. Käytännössä kaikki (yritykset ja yhteisöt) kuitenkin noudattavat niitä, uhkanaan unohtua lupahakemuskäsittelyissä ja vastaavissa mappiin “merenpohja”. Edelleen, koska osaa näistä säännöksistä ei ole olemassa kirjallisessa muodossa, suurimmat orientoitumisongelmat paikalliseen kulttuuriin yllättäen löytyy läheltä ulkomaisia yrityksiä. Karvaita vastaiskuja on kokonut muuan nimeltämainitsematon varsin pienehkö Citibank.

Samankaltaista oikeusideologiaa edustanee Marjutin & co saama kohtelu kahden viikon internetliittymän odotusajan venähdettyä 2,5 kuukauteen (liittymä ei ole vieläkään auki). Ja pelkästään eräiden kello 21 keskeytettyjen juhlien takia. Tässäkään tapauksessa kukaan ei ollut viitsinyt kertoa, että ihmisten yhteen kokoontuminen yliopistoaktiviteettien ulkopuolella (siihen kategoriaanhan kavereiden kanssa dokaamista ei voi laskea) on epäsuotavaa.

Henkilökohtaisesti emme yllä kuvaillun kaltaisiin, eriteitä painovoiman vastaisesti nostaviin, tilanteisiin ole törmänneet. Saimme tosin taannoin huomautuksen lajiteltuamme roskat huolimattomasti. Kukaan aiemmin, saati sitten valituksessaan, ei tosin vaivautunut kertomaan miten roskat lajitellaan. Käytäntö kun nähtävästi poikkeaa Suomen bio-erittelystä.

* * *

Ajoittaisesta byrokratiaturhautumisesta huolimatta Tokiossa hiihtää varsin hyvin, mitä nyt lunta ei maassa olekaan. Huolestuttavan syksyiseltä tuntuneen muutaman viikon mittaisen jakson jälkeen lämmin ilma alkoi jälleen helliä meitä. Ruska on Tokiossa parhaimmillaan, vaikkei tosin pihaviidakkomme palmut ole vielä osoittaneet talvehtimisen merkkejä lainkaan. Midterm viikkokin sujahti lopullisesti tänään historiaan.

Joulu on kuitenkin saapumassa myös Tokioon. Jouluvaloilta ja -mainoksilta on täysin mahdoton piilottautua. Sinänsä ihan mukava, kyseisestä juhlasta kun satun pitämään. Alkaneelle viikolle olisikin tiedossa pakollisia jouluostoksia sekä yleistä fiilistelyä, ennen lauantaina koittavia Suomen mallin mukaisia pikkujoulukarkeloitamme. Glögipullokin odottaa avaamistaan…

Koska rauhalliseen kotilauantai-iltaan ei kuulu mitään erikoista, ajattelin valistaa teitä nousevan auringon maan rajojen ulkopuolella asustavia paikallisista uutisistamme. Suurin osa tehokkaasta televisiointiajasta kuluu tällä hetkellä Nogoyan sumo-turnauksen puintiin sekä hidastettuihin uusintoihin. Seuraavat tirkistykset Japanilaiseen menoon edustavat viimeviikon kuuminta hottia painetussa muodossa.

After a rookie NHK reporter was arrested for setting fire to a house under construction, the network’s head went on TV to apologize and apologize and apologize again. The reporter, who had been assigned to the police beat in Shiga Prefecture (where nothing much happens), said he set the fire—and at least two others—because he was stressed out. His colleagues said he was clearly a bad egg because he referred to his superiors, behind their backs, without using their honorific titles.

At any rate, Princess Nori, daughter of the Emperor, is no longer a princess, having married Yoshiki Kuroda, who lives in a 60m2 apartment with his mother. It was said that Ms. Kuroda, as she is now known, might have trouble adjusting to the world outside the Imperial Palace (where, for instance, the Yamanote line sometimes breaks down), so Midori Watanabe, a college lecturer who has written about the Imperial family, has offered help on her first visit to the supermarket.

Honduras issued a stamp wistfully commemorating the former princess.

Lähde: Metropolis, Tokyo

Perjantai, The Suit Night. Illastimme Izumin ja Sayakan seurassa, mahtavassa sushi-ravintolassa Tokion kalatorin välittömässä läheisyydessä, parhaat päällä. Pidän kovasti sushista, raa-asta kalasta ylipäänsä. Pohjamudalta maistuvat, jauhetut ravun sisäelimet vielä menettelivätkin kakistelematta, mutta pieneen suuhuni turhan isoksi palaksi jätetyn raa-an mustekalan tukkeuduttua puoliksi kurkkuuni, puoliksi suuhuni, koin kala-aterioiden kiintiön olevan pariksi päiväksi täynnä.

Siirryimme Ginzan luksustavaratalojen kupeesta ihailemaan Roppongi Hill’in taianomaisia jouluvaloja. Yhtään huonompi vaihtoehto ei ollut myöskään maksaa tuhatta jeniä pääsystä Roppongi Hill’s Toweriin. Ala-aulan rauhallinen jazz otti vierailijat hellästi vastaan, vain loksauttaakseen leuan pois paikoiltaan hissin saapuessa kolmekymmentä sekuntia myöhemmin 250 metriä korkeammalle. Hämärän valaistuksen, house musiikin sekä maailman ehkä kauneimman yönäkymän tahdittama teknologiahämy sai maallistuneimmatkin aivot nousemaan ylikierroksille.

Ennen poistumista kotiin Koenjin suuntaan, nautimme vielä oluet tuon viidennenkymmenenneljännen kerroksen tyylikkääsä lounge baarissa, torsoa tärisyttävän mahtavassa atmosfäärissä. Tällä kertaa ei ainakaan jäänyt epäselväksi, kumpaan maksan mieluummin 7 euroa sisäänpääsymaksua, Seppo Santeri Koskisen glitteriä sekä puuteria pölisevään teinidiskoon (lue: Kaivohuoneelle) tai Roppongi Hill’s toweriin housea kuuntelemaan.