Perjantai ilta / Lauantai aamu

Hieman taustatietoa junista. Kaikki junat eivät suinkaan kulje kahden minuutin välein, kuten Chuo-linella olemme tottuneet. Mennessäni perjantai illaksi Marjutin&Co suunnille, jouduin odottamaan vaihtoa jopa hehkeät 15 minuuttia parhaaseen ruuhka-aikaan kello 16:30. Samaisessa yhteydessä pääsin tutustumaan Tokion päärautatieasemaan. Koko ei koskaan voi korostaa liikaa, ainakin jos hengailee maailman suurimassa kaupungissa. Chuo-line saapui aseman länsilaidalle. Lohduttomat kyltit ilmoittivat matkaa etelälaidan laitureille, josta vaihtoni lähti, olevan 450 metriä. Tungoskin oli suunnilleen samaa luokkaa Stockan Hullujen päivien kanssa. Junan sukeltaessa ulos tunnellista eteen ilmeisty taas uusia pilvenpiirtäjiä. Samaisen radan varrelle sattui myös Tokionlahden ylitys, sekä Disneyland kiehtovine vetkuttimineen. 70 minuutin matka Tokion keskivaiheilta reunalle oli vasta puolessa välissä…

Tarkoituksena oli mennä Y’s Bariin, jossa perjantai-iltaisin saa noin 20 eurolla mahtavan All You Can Eat & Drinkin neljäksi ja puoleksi tunniksi! Valitettavasti paikka oli etukäteen buukattu täyteen, tai ainakaan parinkymmenen heebon poppoolla ei sinne ollut enää mitää asiaa. Edellisen korvikkeeksi suuntasimme Yhdysvaltalaiseen pizzeriaketjuun, joka noin 8 eurolla mainosti All you can eat tarjousta ilman aikarajaa. Shakey’sissä olusen hinnatkaan eivät päätä pahasti huimanneet. Vatsat ylitäysinä suuntasimme takaisin juna-asemalle sekä Marjutin kämpän suuntaan karaokettamaan. Porukkaa alkoi karsiutua hieman pois, eikä 14 euron hintainen kahden tunnin All You Can Drink tarjous kiinnostanut enää kuin vajaa kymmentä urheinta. Muutaman tunnin hoilottelun jälkeen olikin sopiva siirtyä parahiksi alkaneeseen kaatosateeseen. Sateenvarjoista sekä mitä erikoisimmista selviytymisyrityksistä huolimatta vaatteemme olivat märempiä kuin järveen upotettuina. Lits läts. Tyyppien asunnot olivat onneksi suhteellisen lähellä Karaokepaikkaa, ja ystävällisesti Bath’ilainen James lainasi kuivat vaateet. Loppuilta kuluikin sitten mukavasti porukalla pikkuhuoneessa vällyjen alla lämmitellessä sekä äärimmäisen kyllästyttäviä Jenkki sarjoja katsellen…

Kuten kaikki jo varmasti tietävätkin, Tokion junat eivät puolenyön jälkeen enää kulje. Käytännöllinen halpamatkaaja majoittuukin mukavasti kaverinsa luokse jumalattomia taksimaksuja vältelläkseen. Etenkin, kun aamulla odottaa erittäin herkullinen aamiainen – jota kerrankin ei itse tarvitse valmistaa. Kiitoksia vaan! ;)

Alla vielä legendaarinen pinkki puhelin, joka erikoisen email osoitteen sekä nypittyjen kulmakarvojeni kanssa ovat etenkin Yhdysvaltalaisten vaihtareiden keskuudessa aiheuttaneet kummastusta seksuaalisesta suuntautumisestani. Tai voihan se olla, että itsekin olen hieman yksinkertainen, en vain yksinkertaisesti pysty tajuamaan miten tietyn värin voi määritellä kuulumaan tytöille tai pojille – etenkään kun kyse ei ole mistään Rainbow Brigdestä ;)

Legendaarinen Pinkki Puhelin

Päivälle, jolloin päässä kumisee pelkkää tyhjää ja muutenkin varsin ristiriitaisia tunteita, on sopivaa mennä hakkaamaan rumpuja. Erityisen mahtava peli, josta olenkin kertonut jo aiemmin, sai meidät taas hikoilemaan kuin pienet porsaat. Hyvä juttu, eipähän tarvinnut ainakaan etsiä saunaa.