Pari päivää

Muutamiin päiviin ei olekaan tullut kirjailtua. Tänään alkoi koulu, ohessa pikku kertaus myös viikonlopulta.

Perjantai
Ennen maanantaina alkavia luentoja, yliopistolle piti saapua kuuntelemaan infoa kursseille rekisteröitymisestä. Tylsähkö päivä sai mielenkiintoisen käänteen Martinin ilmoitettua ikenensä hajonneen Alin ylikovan hammasharjan runtelusta. Koska haava oli ollut suussa jo pari päivää, päätimme suunnata lokaaliin apteekkiin. Lokaalia kieltä käyttäen sekä Alin ehjää ientä näyttelemällä saimme kuin saimmekin medisiiniä. Tuubi oli hieman epäilyttävä, mutta valinnan varaa ei varsinaisesti ollut. Mömmöä huuleen ja menoksi. Ensimmäisten kokeiluminuuttien jälkeen tuubin sisältö kävi hyvin selväksi. Kyseessähän oli hammaslääkäreistä tuttua puudutusainetta. Perskeles. Näytti töhnä kuitenkin toimivan. :)

Hyviä puolia koulussa on muun muassa ruoka. Suuremmalla kampuksella on viisi tai kuusi ruokalaa. Mörköryhmä testasi yhden näistä ennakkoon ennen koulun varsinaista alkua. 280 jenillä (2,15 euroa) sai riisi-curry aterian. Syötävää oli niin paljon, että jopa murisevavatsainen Ali tuli ähkyyn. Hieman ihmetyttää, miten pienen pienet kinkerot voivat ahtaa tuollaisen määrän ruokaa itseensä. Nälkään täällä ei ainakaan tulisi kuoleman.

Perjaintaina teimme hyvin lyhyen excursion Shinjukun klubeihin, joita emme tosin löytäneet. Saavuimme Shinjukun asemalle ennen viimeisen junan lähtöä puolenyön aikoihin. Tuolloin kotiin päin oli suuntaamassa porukkaa aivan älyttömät määrät. Veikkaamme, että asemalla sekä sen välittömässä läheisyydessä oli enemmän ihmisiä kuin Euroopassa edes asuu. Shinjuku oli täysin toisennäköinen pimeällä. Käsittämättömät määrät valomainoksia talojen reunoilla, parin kaljan hiprakassa (paikallisittain perseissä) vaeltelevia valtavia ihmislaumoja… harmitti hieman, että kamera jäi kämpille. Tokion klubielämä poikkeaa hiukkasen totutusta Mikkelin Sokos Hotel Vaakuna -mallista (terkkuja vaan Mikkeliin, Kharma taitaa olla itseasiassa ihan hyvä paikka ;) ). Ravitsemusalan liikkeitä on pilvinpimein, kaikki tosin ovat pieniä – jopa Mikkelinkin mittakaavassa. Isoja, kunnollisia biletyspaikkoja on kyllä olemassa. Sisäänpääsymaksut pyörivät tosin siinä 50 euron hujakoilla, bissestäkin saattaa parikymppiä joutua maksamaan. Poikkeuksiakin varmasti löytyy, mutta näin ainakin pääsääntöisesti. Pienien paikkojen erikoisuutena (?) on mustat sisäänheittäjät. Äärimmäisen ärsyttävät tyypit juoksevat perässä maanittelemaan tulemaan baariinsa. Erittäin, erittäin pienessä ja huonossa räp-klubissa kävimme kuintenkin pistäytymässä mustan miehen houkuttelemana varmistuttuamme, ettei kyseessä ollut stippipaikka. Tuosta ohjelmasta mainittakoon, että Alde breikkasi yleisön katsellessa. Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan pienen natiivimiehen onnistuneen kyseisessä touhussa Aldea paremmin. Saimaisesta paikasta Martin löysi Korealaista seuraa, eikä viettänytkään yötä karvaisen kaverimme vieressä. Pyynnöstä vaikenen likaisista yksityiskohdista, mutta Korealaisista erikoisuuksista kerrottakoot, että tämä kyseinen 3o-vuotias mimmi oli mitannut Martinin kuumeen sekä työntänyt terveelliseksi väittämäänsä sitruunaa raukan suuhun. Hmm.

Lauantai
Lauantai aamu valkeni poikkeuksellisen kuumana. Hehkeät 32-34 astetta pakottivat tutustumaan läheiseen puistoon olut-piknikin merkeissä. Lähistön puisto ei sinänsä ollut erikoinen, mitä nyt sisälsi temppelin näköisen istumakatoksen sekä karppien ja kilppareiden kansoittaman lammen. Kyseisessä lammessa uiskenteli myös varsin suloinen baby kilpikonna. Paikallisena erikoisuutena meitä viihdytti myös luontoäidin pikkupila, täysin perhosen näköinen, todella kovaa ääntä pitävä lintu.

Koska aamiaisbrunssi oli myöhäisen nousemisen vuoksi venähtänyt pitkälle iltapäivään, kotiin päästyämme meitä odottikin iloinen joukko bileisiin tulleita tuttuja ja tuntemattomia. Marjut, Tokion toisella puolella asuva kaverimme oli löytänyt luoksemme. Lauantai ilta kului varsin mukavasti. Suuntasimme meiltä läheiseen Isakayaan, Japanilaistyyliseen paikkaan jossa istutaan, syödään ja juodaan. Myöhemmin tiedossa oli varsin perjantaita myötäilevä myöhäisilta/aikainenaamu Roppongissa. Martin tosin ei löytänyt seuraa. :)

Sunnuntai
Lyhystä virsi kaunis, pelkkää hengailua siis. Koska futispalloa ei löytynyt lähistön kaupoista, tutustuttiin paikalliseen pelipaikkaan, jossa käytiin pelaamassa musiikin tahtiin hakattavaa rumpu-peliä.

Maanantai
Ensimmäinen koulupäivä. Japanin tunnit ei olekaan niin pahoja kuin aluksi pelkäsin. Opettajana on vanha täti, sekä ensimmäistä kertaa kuulemma ryhmässä pelkästään täysin kieltä taitamattomia. Ehkä mielenkiintoisin kurssivalinta oli Japanese Government & Politics, suosittelen kovasti. Ärsyttävintä oli vihdoin täällä suorittamani makron kurssin suoraan lukiosta tulleet ekan vuoden opiskelija tytöt. Yläaste ikäisiltä näyttäneet ipanat hihittivät koko 1,5 tuntia putkeen. Eivät varmaan ole tottuneet olemaan tavallisissa vaatteissa – ilman persettä paljastavaa minihameista koulupukua – koulussa. Huomenna sekä keskiviikkona koulua on ruhtinaalliset 1,5 tuntia aamuisin. Torstaille tulee tosin todellinen killeri, 11 tuntia luentoja tunnin safkiksella. Jep. Sitä odotellessa… ;)