Lastentarha

Toinen päivä koulua. Ainoalla tunnilla, lokaalikielenkoukeroissa opeteltiin pelottavia koukeroita. Huomiseksi piti opetella ensimmäiset 35 hirakawa merkkiä. 2 viikossa loputkin pitäisi taitaa. Sitten samat äänteet katananoilla, lopuksi paneudumme kiinalaisten kanjien kiehtovaan ja kieroutuneeseen maailmaan. Tunti meni varsin mukavasti, vaikka fiilis onkin koko päivän ollut esikoulutasoa. Ensimmäinen tehtävä – ainakin itselläni – oli opetella miten opetellaan asioita ulkoa. Hassuja kiekeroita katsellessa aivot kuitenkin treenaantuvat käsittämättömiin huippusuorituksiin. Neljän tunnin kotona puurtamisen jälkeen merkit sujuivat jossain määrin tyydyttävästi.

Hämmästyttäviä ilmiöitä ei ole näköpiiriin erityisemmin pariin päivään sattunut. Hämmästelimme hieman tosin kahta ankkaa (siis ääntelehtivää ja oikeasti elävää ankkaa) lastentarhan pihalla. Kyseessä ei ollut maanantain lounas, koska elukat olivat elossa myös tänään. Ankkojen sekä pilvenpiirtäjien rakennusprosessin lisäksi galleriassa (JPN 4.10) on mielenkiintoinen havainto kypärä päässä kotiin kulkevasta lapsesta. Kyllä. Taivaalta voi tipahtaa näköjään tavaroita päähän. Ankkoja ainakin.

Tältä illalta ei tämän enempää raportoitavaa. Jatkamme television katselua kiehtovan ohjelman parissa, jossa miehet kilpailevat siitä, kuka pitää pisimpään painavimpaa kirjaa pakaroidensa välissä.