11h

Elämäni pisin koulupäivä on nyt enemmän tai vähemmän onnellisesti takana. Illalla oli vielä muutamat hiragana harjoitukset, huomiseksi taas tentti. Koulusta ei edelleenkään erityistä kommentoitavaa, mutta suosittelen lämmöllä tänään alkanutta Institution and Development Management kurssia. Erittäin positiivisesti yllättänyt professori on ollut mukana Lähi-idän ja Intia/Pakistanin rauhanneuvotteluissa sekä kehittänyt kehitysmaiden valtiollista ja muuta instituutionallista toimintaa markkinataloutta tukemaan. Kehitysmaa- sekä taloustiedettä juuri sopivasti yhdistettynä. Näitä saisi kyllä löytyä koto-Suomestakin…

Toinen yllätys tälle päivälle oli se tavanomainen: kamera oli taas kotona. Ruokailimme lainopillisen tiedekunnan pränikässä rakennuksessa, kukkulan päällä kuudennessa kerroksessa. Valitettavasti sisätilat olivat tosin täynnä, ja jouduimme siirtymään huikeille terassinäkymille. Jos ei nyt mitenkään erikoinen kokemus ollut, mutta en kyllä aiemmin kattojen päällä, valtaisan pilvenpiirtäjähorisontin piirtyessä sumun läpi, ole ruokaillut.

Huomenna tarkoitus olisi vierailla Tokion toisella laidalla Marjutin nurkilla. Tiedossa ilmeisesti jotain pientä bileen poikasta. Maanantaiksi sitten sattuukin sopivasti kansallinen vapaapäivä, ja mahdollinen matka Osakaan … tai minne tahansa riisipeltoja katsomaan. Päätin vielä lopuksi jakaa pieneksi päivän piristykseksi Vilmalta saamani viisauden myös muillekin: “life has a funny way of helping you out when you think everythings going wrong and everything blows up in your face”. Kiitos kaunis! :)