Talvi

Tänään sunnuntaina oli todella kylmä. Ulos lähtiessä piti laittaa pitkähihainen paita farkut. Lämpötila oli tippunut 24 asteeseen ja trooppinen ilmankosteus oli vaihtunut viileään ja todella kovaan taifuunin mukana tulleeseen tuuleen. Eilen itävaltalainen vaihtari Martin tuli Koenjiin meidän luokse hengaamaan. Lähdettiin safkaamaan samaiseen paikkaan, jossa rahaa työnnetään automaattiin ja valitaan napista ruokalaji. Automaatti tulostaa pikkiriikkisen lappusen joka ojennetaan kokille. Tällä kertaa seikkailumieltä oli roimasti lisää. Emme tutkineen muovireplikoita ravintelin ulkona, vaan valitsimme suoraan sopivan hintaiselta tuntuvan ruoan. Pettymystä ei tullut tälläkään kertaa.

Martin oli bongannut jostain ‘international partyn’ ja sai meidät houkuteltua mukaan. Houkuttelu ei sinänsä ollut erityisen vaikeaa, 3000 jenillä (noin 23 euroa) sai juoda drinksuja niin paljon kuin sielu sietää. Parhaat vuotensa nähnyt Lexington Queen sijaitsi Roppongissa, bilepaikkojen mekassa. Matka ei ollut erityisen pitkä, puolessa tunnissa päästiin Roppongin juna-asemalle kahdella vaihdolla. Liikkuminen on muutenkin käynyt päiväpäivältä helpomaksi. Osaamme jopa ostaa oikeanhintaisia lippuja Japaninkielisistä automaateista… Pienessä tihkusateessa oikean talon etsiminen ei ollut erityisen mukavaa, etenkään kun Martin suvaitsi vasta tässä vaiheessa kertoa, että olemme menossa Match Making -partyyn. Jep. Eipä siinä sen enempää, bileet ei tosiaan olleet erityisen hauskat – mitä nyt gt:tä tuli kiskottua koko rahan edestä. Kiusallisinta oli olla Japanilaisten mimmien (eikä edes erityisen hyvännäköisten sellaisten) ristitulituksessa. Kiemurtele sitten siinä, kun ei suoraan kehtaa sanoa ‘että painu nyt jo vittuun siitä, mulla on tyttöystävä himassa’ :) Martinilla oli meno päällä vaikka tuo kovasti kyllä väitti tulleensa paikalle vain juomien takia. Tapasimme niin kutsutulla tanssilattialla Suomalaisen tyypin joka oli varsinaisesti Ruotsista kotoisin. Äijä kertoi olevansa personal trainer, mikä ei sinänsä jäänyt epäselväksi, koska tyypin hauis oli about Alin reisien paksuinen.

“Bailut” loppuivat siinä ysin paikkeilla juuri samalla, kun Martinin koukkuun oli jäänyt kaksi paikallista mimmiä. Lähdimme porukalla karaokettamaan, mikä osoittautui varsin mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Karaoke talossa taisi olla kymmenisen kerrosta, kaikki täynnä pienehköjä huoneita karaoke vempelein. Biisivalikoimaa oli viitisen Stadin puhelinluettelon verran, tyylikkäästi superpienellä präntillä painettuna. Mimmit olivat yllättävän hyviä laulamaan, samoin Ali teki aikamoisen yllärin kiskaistessaan täysin virheettömästi Fugeessin version ‘Killing Me Softly’ -biisistä. Propsit siitä. Pari tuntia lauleskelua yksillä bisseillä tuli aika kalliiksi. Jos ihan oikein ymmärsimme, ensimmäinen tunti olisi ollut varsin kohtuuhintainen. Vauhti oli kuitenkin päällä, eikä pois lähtemisellä ollut kiirettä. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen, harmittaa lähinnä ettei ollut kameraa mukana. Biisien alkaessa valot himmenivät ja värikkäät diskovalot alkoivat vilkkumaan laulamisen tahtiin. Seinälle oli maalattu uv-kuvia stylesti paljastumaan valojen himmentyessä… Suosittelen kyllä paikallista tyyliä Karaokeen, kannattaa tosin tarkistaa hinnat etukäteen. Martinin seksielämästä kiinnostuneille kerrotakoot, että jumalattoman karaokelaskun maksaminen ei saanut mimmejä lähtemään mukaan. He kiittivät seurasta ja poistuivat takavasemmalle.

Palasimme Koenjiin tuossa ennen puoltayötä. Kilautus kaverille ja Izumi oli asemalla vastassa parissa minuutissa. Ei muuta kuin paikalliseen baariin, jonne Izumin kaveri myöhemmin liittyi seuraamme. Kuppiloissa on täällä tapana syödä bisushooffenin tai saken yhteydessä jotain pientä, joissakin paikoissa se saattaa olla jopa vaatimus. Olimme siis taas uudessa viihtyisässä ravintelissa. Skruudasimme Alden kanssa hyvää kanaa, Martin tilasi miehekkäästi(?) sisäelin vartaita. Kanan munuaiset eivät Saksalaiselle ystävällemme maistuneetkaan, joten päätimme Alin kanssa hieman avittaa. Muutaman tunnin hengailun jälkeen päätimme jatkaa matkaa. Kaupasta pari (pietä)pulloa vodkaa mukaan ja eikun meille maistelemaan. Japanilaiset kaverit jaksoivat hengata yllättävän pitkään, muistaakseni jonnekin viiden kieppeille. Salmiakkikossu maistui myös, (myöskin pieni)pullo tuli tyhjennettyä. Tänä aamuna tulikin sitten Izumilta viesti, että pää on kipeä. Sitä sattuu :) Martinille kävi kuitenkin kivasti lopulta. Vaikka paikalliset horatsut eivät heruttaneetkaan, sai alppimaan tallaaja yöseurakseen ison karvaisen kaverin.

Japanilaiset kaverit ovat käytännöllisiä tälläisille meidän kaltaisille kieltä taitamattomille adventure-halpamatkalaisille. Tyypit auttavat mielellään, ja ainakin Izumi on muutenkin ihan hauska ja hengailee mielellään meidän kanssa. Koenji on kuulemma aika in aluetta Tokiossa. Saimme myös kuulla, että ollaan Alden kanssa aika COOLia porukkaa. Epäilen hieman johtuisiko pinkistä puhelimestani ;) Porukka täällä tosin hiukka ihmettelee Migulista lähtenyttä ‘you never can be too gay’ läppää. Kyseisestä ilmiöstä inspiroituneena puhelimeeni voi lähettää mailia osoitteen never2gay@ezweb.ne.jp.