Orientaatiota joka sormelle

En olekaan tainnut edellisissa teksteissa mainita, etta taalla on ihan torkyisen kuuma. Tulopaivana lampotila keikkui tuossa +30 celciuksen kovemmalla puolella ilmankosteuden ollessa 100% -ilman sadetta. Vaatteet oli markana jo pienesta liikahtamisesta. Eiliseksi seka taksi paivaksi lampotila on (onneksi?) hieman laskenut. Lampa on keikkunut tuossa 25 asteen hujakoilla, mutta erot paikkojen valilla tuntuvat aika suurilta. Esimerkiksi korkeiden talojen valissa kaduilla saattaa olla yllattavan “viileaa”, mutta heti kun paasee hieman kasvillisempaan tai matalarakenteisempaan maastoon lampotila nousee eksponentiaalisesti. Talveksi on kuitenkin tulossa koleaa. Ennakkotietojen mukaan kylmimmassa tammikuussa lampo olisi enaa 4-0 astetta, pari kertaa kuulemma luntakin pitaisi sataa. Pahinta on kuitenkin asunnot. Seinasta hujahtaa nyrkki lapi yhta helposti kuin Alden kuorsauskin. Keskuslammitysta ei ole, joitain pienia kaasulammittimia ehka hyvalla tuurilla. Rakkaan siskoni juuri ennen lahto kutomat villasukat ja -tumput tulevat varmasti kovaan tarpeeseen kunhan tropiikki alkaa hellittamaan.

Jos nyt ennen eilisen aiheisiin siirtymista jatketaan viela hetki tuolla maailman tylsimmalla keskusteluaiheella, saalla Satuttiin baarista juuri sopivasti katsomaan uutisia ja saata Kuten varmasti arvaatte, aiheet jattivat valtaisasti tulkinnan varaa hienoisen ymmartamisongelman takia. Saatiedotuksesta kuitenkin tajusimme, etta Etela ja Keski-Japania on lahestymassa iso pyorremyrsky. Nuolet kartassa povailivat sen kaantyvan rannikon suuntaiseksi, eika jatkavan sisamaahan. Huokaisimme helpotuksesta. Seuraavaan karttakuvaan sitten ilmeistyivatkin vaatimattomat hyokyaalto ennustukset. Tuohon Tokion hollille pitaisi hyokyaallon kolahtaa. Viela ei ainakaan paniikki ole iskenyt, karttaa tutkiessa kasitin, etta ainakin tama asuinalue on niin pitkan matkan paassa rantaviivasta (valiin tulee my Tokion lahti), etta taalla mitaan tuskin tullaan edes huomaamaan.

Vaihdetaan positiivisempaan aiheeseen. Kuten arvata saattaa, taaltakin loytyy jos minkamoista flyerin jakaa kadunkulmista. Hienoisena erona on se, etta tyypit jakavat pienia nenaliinapaketteja joiden kylkeen on sujautettu se itse flyeri. Kaytannollista Porukka ottaa vastaan paljon mieluummin nessuja (tai ainakin raka-aikana) kuin pelkkaa mainossontaa.

Eilen siis oli koulun orientaatio, toisin sanoen parin tunnin semiturha infotilaisuus, Nipponin kielen tasotesti (jota luonnollisista syista emme suorittaneet), seka “tervetuliaisjuhla”. Juhla piti sisallaan lyhyen avauspuheen tornitalon ylimmankerroksen olosuhteisiin nahden rumassa ja vaatimattomassa juhlahuoneistossa, seka kokkari-syomista paikalliseen tyyliin. Valitettavasti olimme Alden kanssa juuri syoneet paivan ruokasaannostelyannoksemme ja allekirjoittanut ei enaa nahnyt nalkaa. Maultaan safkat olivat ihan semi jees (ei niista tosin ihan Japanilainen ruoka tullut mieleen), Mikkeli Night kokkareilla syotavaa tosin oli kymmenen kertaa enemman puolet pienemmalle poppoolle. Mutta maassa maan tavalla. Juhlien lomassa tutustuimme myos koulun miestenhuone-fasiliteetteihin. Valitettavasti kyseisella hetkella molemmilla sotureilla oli tarve ulostaa. Isomman ja karvaisemman oikeudella Ali valitsi ainoan lansimaalaisponton. Itku ei auttanut markkinoilla ja paska oli pakko pusertaa koloon. Siis koloon lattiassa, kuulemma perinteiseen paikallistyyliseen vessaan. Heikkohermoisille tiedoksi: hyvin RK-tyylisesti (btw, on huolestuttavaa, ettei kerholta ole tullut aikoihin torkypostia!) aion seuraavaksi kuvata kyseisen suorituksen erittain yksityiskohtaisesti. Intissa kyykkya pusertaneelle toiminnan aloitus ei sinansa ollut mitaan uutta, sihdin ehka odotetaan tosin osuvan hieman tarkemmin juuri tuohon kyseiseen koloon eika yleismaallisesti vaan metsamaahan. Hienon aloittamisen jalkeen lihaksikkaat reiteni alkoivat puutua. Mielestani fasiliteettia ei oltu suunniteltu oikein, silla kopissa olisi pitanyt olla kahvat joista olisin voinut roikkua tarpeita suorittaessa. Jalat alkoivat kuitenkin vedella viimeisiaan eika minua henkilokohtaisesti mitenkaan erityisesti sytyttanyt paskakasaan kaatuminen. Pikaisten laskelmien jalkeen tulin siihen tulokseen, etta voisin nojata kopin huojuvaan seinaan paskantaessani. Suosittelen kyseista toimintoa myos muille, helpottaa huomattavasti (jalkeenpain tosin mietin, kuinka moni tyyppi on ulosteisilla kasillaan nojannut juuri tuohon kyseiseen seinaan…). Vessa kokemuksena kolo ei ole mitenkaan miellyttava eika se tuo minkaanlaisia lansimaalaisista pontosta tuttuja euforiantunteita suolen tyhjentyessa. Kolo on muutenkin varsin epamiellyttava henkiloille joilla ei ole erityista ulostefetissia. Paskomasi kasa nimittain kokottaa kaakelin paalla kauniisti kuin kirsikankukka omenapuussa. Pikainen huuhtelu poistaisi kyseisen ongelman, mutta hitto, kuinkas kavikaan? Kolohan siis on noin 30x15cm ja sen paalla akistellaan naama-selkalinja pidemman reunan suuntaisesti. Koloon viela tottumattomana olin kuitenkin paskantanut pari senttia kolon keskikohdasta sivuun, eika 5cm levyisena virtaava huuhteluvesi vienytkaan kittimaisia kikkareita pois. Taysin epajapanialaiseen tyyliin toiletissa ei ollut minkaan kielista toimintaohjetta kyseisen tilanteen varalle. Nohevana poikana paatin siis marssia pois paikalta ihan kuin mitaan ei olisikaan tapahtunut. Suosittelen samaa myos muille. Suosittelen myos jattamaan kaymatta juuri tuossa samaisessa kopissa. Tassa sivussa todettakoot vessa aiheisesti, etta paikallisissa julkisissa vessoissa ei ole minkaanlaisia tarpeita kasien kuivattamiseen. Koululla nain kahden tyypin pyyhkivan katensa mukana kantamaansa pyyhkeeseen.
Toinen tyypeista myos nuuhkaisi pyyhettaan ja pyyhkaisi silla naamansa. Toimenpide sai aikaan valtaisan miettimisen. Oliko tyyppi pyyhkinyt samaiseen pyyhkeeseen myos anusaukkonsa suun, vai miksi sita piti nuuhkaista???

Kuten taisin jo aiemmin mainita, ‘orientaatio bileet’ poikkeavat HIEMAN totutusta. Paatin kuitenkin ottaa harkaa reiveleista kiinni, ja aloin tiedustella mahdollisia muita bileita Apu loytyi lahelta Minua noin vyotaroon asti pitka tutor-tytto kertoi ylpeasti olevansa international clubissa, ja etta heilla olisi bileet naiden koulun kinkeroiden paatteeksi. Niista ei saisi kuitenkaan puhua julkisesti, tuo toiminta oli ilmeisesti under cover, eika kaikkia vaihtareita bailuihin haluttu. Tieda sitten mista johtuu ja miten onnistuimme, mutta olimme juuri hommanneet itsemme ‘harvoiksi ja valituiksi’. Myohemmin – tuossa kuuden kieppeilla – bileiden alkaessa – bileet osoittautuivatkin piknikiksi. Eihan siina sinansa mitaan vikaa, mutta porukkaa oli vahan. Kaikki muut olivat kasittamattomia luusereita ja lahtivat koulun karkeloista koteihinsa nukkumaan. Meidan lisaksi paikalla oli noin 6 Japanilaista tyttoa, kaksi poikaa, seka meidan mukanamme raahaamat Saksalaiset vaihtarit. Paikalle onneksi saapui muutama Jenkki piipahtamaan. Ystavallisesti international club oli hommannut paikalle kuitenkin olutta ja jotain siideriin verrattavaa hyvin hyvin erikoista juomaa. Toinen Japskipojista joi oluen, alkoi hikoilla kun pieni sika, ja oli kannissa kuin isompi elukka. Paattelimme hanen olevan paikallinen Tommu (terkkuja vaan sinne naapuriin Koreaan!). Tosin tama Tommu oli umpitunnelissa yhdesta bisoshoffenista. Toleranssissa hieman saatamista .. Anyway, kyseiset kaksi poikaa yrittivat parittaa meita Japanialaisille tytteleille. Aina kun mainitsimme, etta seurustelemme (siis emme keskenaan ;) ), ja etta meilla on tyttoystavat kotona, tyypit alkoivat hihittamaan. Mielenkiintoista. Ihan hauskaa sinansa oli, paikka oli ihan magee, ja heinasirkkoja oli niiiin paljon, etta jopa mina huonokuuloisena kuulin ensimmaista kertaa sirityksen moneen vuoteen. Kiskoimme Alden kanssa bisseja, joita ystavalliset houstimme kateemme tyrkkasivat valittevasti edellisen loputtua. Pimea tulee Tokiossa tahan aikaan vuodesta nakojaan nopeasti ja aikaisin. Piknik paikalta avautuikin mahtavat maisemat lukuisten pilvenpiirtajien loistaessa ihan lahettyvilla Yhtakkia “bileet” kuitenkin loppuivat. Oli tullut kotiin menon aika. Kello oli kahdeksan. Japanilaiset ihmettelevat miksi haluamme viela lahtea baariin kun juuri olimme piknikilla (kello siis tosiaan oli 20:00). Saksalaiset olivat nyhveroita eivatka suostuneet lahtemaan minnekaan. Outoa porukkaa. Tartuimme Alden kanssa harkaa uudelleen kasseista paatimme pistaytya paikallisessa.

Erikoisten baarien listaan ei viela paassyt mitaan hc:mpaa, mutta ainakin eksponentiaalisesti erikoisempaa. Alueellamme tosiaan on pitka pikkuravintolakatu rakennettu tilanpuutteen takia junaradan alle. Siina sitten toisessa kerroksessa, juuri ratasillan katossa kiinni, killutteli baari jonne ei ollut sisaanpaasymaksua (taalla vastaava veloitetaan myos pienissa kapakoissa, tosin samalla vasta kun lahtiessa maksaa bisset). Baari oli absoluuttisesti elamani erikoisin. Kiivettyamme ylakertaan ja sukellettuamme oviverhon lapi tajusimme etta paikka oli oikeasti PIENI. Baari oli noin 5×5 metria Tuohon tilaan mahtui siis pienenpieni wc, baaritisti, 6 baarijakkaraa seka pieni kulmapyota. Baarin omistaja seka asiakkaat olivat varmasti yhta hamillaan kun me. Ystavallisesti meidan kuitekin toivotettiin tervetulleiksi. Omistaja jarjesteli asiakkaansa istumaan uudelleen, siten, etta paasimme Alden kanssa vierekkain baaritiskille istumaan. Luvassa oli luonnollisesti kommunikaatio ongelmia, tosin eras asikas, noin 40 vuotias Koreassa syntynyt mies (jolla oli 2 pienta lasta tuossa ahtaassa baarissa mukana), osasi muutamia sanoja enkkua. Montuttujen oli vuoro loksahtaa jaappanin tyypeilla auki, kun tilasin bissen (heidan mukaan) taysin virheettomalla Nipponin kielella tokaisemalla “biiru-o-onegai-shimaas”. Hattori Hanzoa muistuttava vaaleapartainen tender laski oluset hanasta. Alun hieman kiusaantuneesta tunnelmasta huolimatta juttu alkoi luistaa ihan semi jees, viimeistaan kun paikalle saapui hengailemaan hieman enemman enkkua puhuva nainen. Innostuneet lapset alkoivat opetella uutta kielta Hammastysta riitti pikkuisten kysyessa Alden ikaa. Kaikki baarissa olevat veikkasivat tuon karvaisen korilaan olevan vahintaan 30 vuotias. Perkele. Anyway, hauskaa oli. Ja tulihan ainakin uusi kantapaikka (Koenjissa niita taitaa tulla helposti kun ollaan ainoat alienit taalla kaikki muistaa meidat.)

Kuten perinteiseen suomalaiseen tyyliin kuuluu, alkomahoolipitoisen illan paatteeksi tulee nalka Kello ei tuolloin ollut edes puoltayota, mutta varsin moni ruokapaikka oli juuri sulkenut ovensa. Avoimista paikoista sopivimman hintaiselta tuntui Japanilainen pikaruokala. Kyseessa ei siis ollut talla kertaa mikaan koju, josta ne yrjottavat pallerot soimme, vaan ihan ravintelin nakoinen kuppila. Paasimme samalla tutustumaan kiehtovaan tapaan tilata syomista Laitoimme rahaa automaattiin, jonka kyljessa oli noin 50 nappia. Ulkona olevasta muutamasta kuvasta olimme valinneet parhaimman. Rahat sisaan ja nappia nipauttamalla luukusta tipahtaa lappu joka viedaan kokeille. Ruoka tulee minuutissa. Ruokailimme noin 3 euroa maksavaa kasvisliemessa lilluvaa nuudelia seka paneroitua kasvis(?)pihvia. Safka oli todella hyvaa. Seuraavalla kerralla tosin paatimme kokeilla randomilla jotain namiskaa ja katsoa mita kokki meille vasaa. Ulkona kun kuvia ei ollut kuin muutamasta lajista. Taalla on muutenkin tyypillista etta ravintolan ulkopuolella on kuvia, muovireplikoita tai kelmutettuja oikeita safkoja mallina menusta. Meidan kannalta hyva voi ainakin raahata kokin ulos ja nayttaa mita haluaa syoda kun ei muuten oikein tekstia jummarra :)

Saimme eilen myos tietaa, etta tama alueemme Koenji on yksi Tokion halvimmista syoda. Sopii meille. Suosittelemme siis yhteistuumin Nekotaloa (neko=kissa, nekotalo.com) jossa asumme myos muille.

Tallaista eilen. Tanaan lahetaan hakemaan alien id:ta ja ostamaan kannykat.
Ainiin. Kaksi Japanilaista poikaa osaa sanoa “KUKA-VITTU-HEITTAA-MUSTIKOITA” ;)