Lapsuuden maisemat (ja muuta sekavaa)

Tiistai 06.09.2005

Lisäys listaan asioita joista voin olla äärimmäisen ylpeä. Sain kunnian olla toinen baba ever, joka valloitti ylväät ja miltei ylittämättömät kiinteät Kinkomaan kukkulat. Tiedän, kuulostaa siltä, että olisin käpälöinyt Wilsin rintoja. Tällä kertaa siitä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan huomattavasti henkevämmästä asiasta: Kinkomaan Keisarikunnassa lisäkseni on visitoinut ainoastaan Meksikon matelija ja uuden kaktusgeneraation kärvistelijä, Rouva Ronski. Iloinen iltapäivämatka Tepon saattelemana Keski-Suomen nummille, sekä siitä edelleen eteenpäin, saatiin alkuun myöhään tiistai aamusta.

Seuraa valloitusohjeita tuleville matkaajille (jos ketään muuta nyt ylipäänsä enää visiitille hyväksytään):
a. Saapuessasi ’nimettömään liikenneympyrään’, kierrä ympyrä kymmenen kertaa vastapäivää ja jatka suoraan.
b. Kinkomaan Keisarikunnassa toisiaan on sairaala
c. Sitä entistä kyläkauppaa joka edeleen näyttää kaupan kaltaiselta ei kannata etsiä. Et löydä kuitenkaan.

Kiitos erittäin erittäin paljon houstauksesta Kinkomaan kuningattarelle Wilskille, oli oikein ihana nähdä vielä ennen vaihtoon lähtöä. Niin, ja se uunituore omenapiirakka oli erittäin erittäin hyvää (vaikka kermaviiliä ei ollutkaan päällykseen :) ).

Matka jatkui. Pikaetappina tällä matkalla oli Siilinjärvi ja isovanhempieni kesämökki. Iltahämärä alkoi kauniisti laskeutua kun vihdoin aloin saavuttamaan määränpäätäni. Pikainen pyrähdys kylän läpi ja muutamat mutkat tutuilla hiekkateillä. Perillä. Paikka, jossa olen ollut vähintään kerran kesässä, toisen talvella, syntymästäni asti, toivotti tervetulleeksi rauhallisella muuttumattomuudellaan. J.Karjalaisen sanoin, ’on kaikki niin kuin ennenkin’. Metsä ja pensaat taas ehkä hiukan kasvaneet, mutta sama punainen tupa ja perunamaa olivat vielä tallessa. Pimeys oli jo laskeutunut, enkä lähtenyt tarkistamaan puumajani kuntoa, kuten tavallisesti. Viime kesäisen muistikuvan mukaan se on jo hiljalleen lahoamassa. Ei. Niin ei kyllä sopisi käydä. Minun puumajani. Illan pelastukseksi löysin kuitenkin aivan mahtavan yöpaidan. Vilkaiskaa kuvaa, ei liene vaikeuksia päätellä mikä vuosikymmen on kyseessä :) . Huomenna lisää.

Keskiviikko 07.09.2005

Oudon paljon asioita ehtii tekemään päivän aikana jos nousee ajoissa. Leikkasin noin 200 metria kuusiaitaa siistimpään kuntoon, vedin veneen vesille pientä ajalua varten vain vetääkseni sen takaisin vinssillä talviteloille. Hiemän saunaa ja keskikaljaa päälle ja päivä maaseudulla oli valmis. Siilinjärven kyläpahasessa en ehtinyt käymään, tosin voisin vaikka laittaa rahani likoon sen puolesta, etten mitään erityistä menettänyt. Fonttanellan kylpylään tuskin yksinään olisin mennyt laskemaan Suomen pisintä vesiliukumäkeä (uteliaille tiedoksi: ne about 100 metriä on ihan tyhjän kanssa).

Lentokone friikkinä suosittelisin möksää kaikille sijaintinsa puolesta. Rissalan sotilaskentän kiitorata on juuri sopivassa linjassa möksän kanssa, jotta pääsee tihrustamaan käsittämättömillä desibeleillä jyliseviä Hornetteja. Normaalimpi kiroaisi paikkavalinnan alhaisimpaan manalaan. Minua lähinnä ketuttaa kaukoputken puute. Ihan kuin ne 500 metrin päästä lentevät koneet ei muuten olisi riittävän lähellä.

Maanpäällä ja maaseudulla ei kuitenkaan tähän hätään tupsahtanut mitään mullistavaa. Elämä jatkaa sitä samaista verkkaista rataa tappiin asti. Tarinaharjun Golffiin en taaskaan ehtinyt. Tahkollakin on monena talvena jäänyt käymättä. Ei mitään yllätyksiä. Huomenna kotiin. Mikkelin kautta. Niin, ja lähtöön enää 307 tuntia.

Torstai 08.09.2005
Kuten monet jo tietävätkin, kotimatkalla mukaan lähti 24 päiväsakkoa sekä kuuden ja puolenviikon ajokielto 47 km/h ylityksestä.