Kursseista & Harajuku

Huomenna perjantaina on koululla infotilaisuus kaikille lukuvuoden aloittaville tiedekunnan opiskelijoille. Päätimme ottaa kertaalleen härkää kasseista ja tutustua kurssivalikoimiin. Kuten monet taitavat jo tietää, Japanilaiseen koulutyyliin Sophia Universityssä on myös suhteettoman tiukkaa, mitä poissaoloihin tai muuten normaalin vaihtarielämän viettämiseen tulee. Aamumme alkaa ihanasti 9:15 puolentoista tunnin mittaisella Japanin kielen tunnilla. Maanantaisin sekä keskiviikkoisin on muitakin luentoja, aiheina Comparative Marketing, Institutions & Development Management sekä poliittisesti korrekti Japanese Government and Politics. Sokerina pohjalla kummittelee Principle of Macro Economics. Viimesiä viedään, toivottavasti edes tällä kertaa läpi ;) Mitä muiden kursseista on kuullut, Sophia vaikuttaa varsin työntäyteiseltä. Maanantai kestää viiteen asti, tostai jopa kahdeksaan. Tuskalta tuntuu, toisaalta tiistai, keskiviikko sekä perjantai armahtavat vaivaisella 1,5 tunnilla. Onneksi. Työmäärän, sekä etenkin kurssien iltapainotteisuuden puolesta Japania vaihtopaikkana ei voisi erityisesti suositella muille halpa-adventurematkailusta kiinnostuneille. Paikalliset kaverimmekin pitävät tuota työmäärää hullun hommana. No, ei tässä ihan selvä järkisiä kyllä taideta ollakaan :)

Yllättäen myöhäisen herätyksen (kiitos Skypen) saattelemina lähdimme tänään Harajukuun. Alueelle on käytännössä katson keskittynyt Tokion muoti- ja designelämä – käsittäen niin kaupallisen puolen kuin hyvin erikoisissa vaatteissa näyttäytymisen. Tylsien ja arkipäiväisten Armanien, Cuccien, Burberryjen, Fendien, Donna Karanien, Luis Vuittonien sekä lukuisten muiden lisäksi alueelta löytyy varsinaisia helmiä kasapäin. Pieniä (sekä pienemmälle budjetille sopivia) erittäin omaperäisiä sekä etenkin omaperäisesti sisustettuja vaateliikkeitä on varmasti jokaisen makuun. Räp liikkeitä, joista Ali oudolla tavalla saa edelleen connectioneita, yhdistää varsin mielenkiintoinen tekijä. Omistajat ovat oikeita mustia. Ei siis mitään wannabeTokyoEastWest jätkiä tai vahingossa yli-isoihin vaatteisiin sonnustautuneita helyfriikkejä. Jokainen tosiaan löytää omansa, niin surffareista satanisteihin kuin jupista junttiinkin. Henkilökohtaisestikin jouduin raottamaan kukkaron nyörejä löytäessäni pitkään metsästämäni housut fcuk:lta, sekä törmätessäni Purple&Yellow -liikkeessä (KYLLÄ!) käsittämättömän viileään ranneremmiin.

Vaikka Harajukussa on seikkailtavaa (ja ostettavaa) vaikka jokaiselle jäljellä olevalle päivälle, päivän kohokohta kuitenkin lienee Lotterie ravintolan puhuva pönttö. Mörköryhmän toiletti-tutkimuskin pääsi samalla aasinsillalla aluilleen. Vaikka emme ole vielä päässeet paikallistamaan pyllyä puhdistavaa pönttöä, tämä oli ehdommasti miellyttävin virtsauskokemus sitten vauvaiän vaippaleikkien. Astuessasi toilettihuoneeseen sisään, miellyttävä naisääni toivottaa sinut tervetulleeksi asioimaan kanssaan. Aloittaessasi toimet molemmat pöntön kannet nostettuina, automaatti olettaa asiakkaan virtaavan seisovilteen. Tiedä sitten, johtuuko paikallisesta virtsakulttuurista vai mistä, mutta samainen masiina olettaa myös jännityslukon iskeneen päälle. Rauhoittaakseen tunnelmaa, sekä etenkin rakkoa, edellä moneen kertaan mainittu automaatti alkaa lorotella pissausääntä kaiuttimistaan. Erittäin tarkoista empiirisistä tutkimuksista huolimatta jäi epäselväksi, auttaako lorotteluääni virtsaamista vai ei. Varmaksi kyllä tuli, että tilanne vähintäänkin huvittaa toiletissa asioivaa.

Tänään on jatkunut myös länsimaalaisuuden muistelu. Viikon varrella kadonneet kilot hankittiin tänään takaisin valmistamalla lähikaupan antimia hyödyntäen hodareita. Uskokaa tai älkää, maailmaan hienoimpaan ja monipuolisimpaan ruokakulttuuriinkin voi hetkellisesti kyllästyä. Ainakin jos syö pelkkää budjettipaskaa. Huomenna on kuitekin tiedossa täyskäännös. Laihdutusruoka odottaa.