Hiljaista

Edelleen lomaviikkoa. Yökyöpelinä koneen äärellä leikkimisestä seuranneen myöhäisen herätyksen jälkeen päätimme mennä Shinjukuun. Alde oli päättänyt ostaa webcamin, emmekä olleet myöskään käyneet vielä Tokyo Metropolitan Government Buildingissa – aivan ehdottomassa nähtävyydessä. Hiukan pilvisestä säästä huolimatta tuosta yhdestä Japanin korkeimmasta rakennuksesta oli mahtavat näkymät. Hissi vei korkeuksiin niin nopeaa kyytiä, että korvat menivät lukkoon matkalla. Maasta käsin nuo pilvenpiirtäjät eivät näytä erityisen korkeilta, mutta tuolla ylhäällä sen vasta tajuaa… ja sen, ettei Tokion kaupunki lopu koskaan. Niin pitkälle kuin horisonttiin näkee, talot vain jatkuvat ja jatkuvat. Vihdoin kun luulee kaukana horisontissa nähneensä palasen peltoa, tajuaa kyseessä olevan vain uusi pilvenpiirtäjä. Missä maaseutu? Öiseen aikaan valomeri on varmasti vakuuttava. Uusi visiitti korkeuksiin tuleekin tapahtumaan piakkoin…

Shinjukun suht lyhyen visiitin jälkeen tapasimme Martinin Yotsujassa, Yliopiston kampuksella. Itävaltalainen oli ollut kahvilla yliopiston Saksan maikan kanssa. Tämä oli kutsunut Martinin laulamaan karaokea, keskellä päivää siis. Hieman homoeroottisesta kutsusta pelästyneenä lähdimme esiliinoiksi. Tällä kertaa karaoke oli todella todella paljon halvempaa. Hienot, biisien tahdissa kulkevat valot tosin kopeista puuttuivat. Nälkäkin oli päivän kuluessa päässyt yllättämään. Saksan opettaja, Honda nimeltään, vei meidän pikkukujalle (epäilyttävää?) siistin tuntuiseen ravintolaan syömään lamen’ia. Lamen on alkujaan Kiinalainen ruoka, erittäin hyvässä liemessä lilluvaa nuudelia muiden höysteiden kera. Ruoka oli todella hyvää ja annokset isoja. Kyseessä tosin olikin kallein Japanissa syömämme ateria, huikeat 650 jeniä (5 euroa). Maha oli täynnä, morkkista ei tullut ;)

Päivä tosiaan on ollut hieman vaisunlainen. Nähtävästi näitäkin tulee välillä. Ensimmäiset kuvat ovat kuitenkin nyt netissä, www.ruoto.net/gallery. Ei tosin mitään mahtiotoksia, anyway, enjoy!