Stchlm – Casablanca – Stchlm

Pienenä kompensaationa totaalisen jäätyneelle Jäämerenmatkalle tuli pidennetyn viikonlopun visiitti parhaan kaverini, rakkaan yhtiökumppanini sekä hänen viehkeän vaimonsa luokse Tukholman kauniiseen ja kukoistavaan kaupunkiin. Varsin mielenkiintoinen menolento FlyMellä oudoksuttavan huonoa Englantia puhuvan ruotsalaisen miehistön seurassa meni varsin nopeasti (kuka idiootti laittaa lentoyhtiönsä nimeksi “lennä minulla/-a what ever”? Lov3:n uusi nimi voisikin olla LoveMe.. tai miksei samantien MakeLoveW/Me, hähää).

Täydellinen sää toivotti tervetulleeksi Tukholmaan. Ja terassille. Målarstranding maalauksellisen kaunis terde tarjosi kevyen alun Tukholman visiitille, vaikka vapautuvaa pöytyy joutuikin hetkisen odottamaan.

Isäntäväen siirtyessä perjantaiaamuna suorittamaan pakollisia velvotteitaan työn merkeissä, lähdin itsenäisesti pienelle kävelyretkelle kohti keskustaa ja Gamla Stadia. Puolentunnin matka venähti puoleentoista, kun vaelsin käteisautomaatilta toiselle jokaisen kertoessa karua viestiä: “Stängt”. Hetkisen ajan epäilin mahtavan ruotsinkielentaitoni pettäneen. Voisiko stängt tarkoittaa vaikka ‘syötä kortti sisään magneettiraita oikealle alareunaan kääntäen’. Ei. Homma ei toimi näin. Ruotsissakaan. Muutamat perinteiset kaupungin helmet, siis ei ne neitokaiset vaan putiikit, tuli kierrettyä ammattitaitoisen oppaan seurassa. Kiitos vaan. Matkalla nautiskelemaan kotikeittiön ihanista antimista pysähdyimme jo legendaariseksi käyneeseen Muffin Bakeryyn, maailman parhaiden muffinssien syntysijoille (Jonnan suklaamuffinsseja ei lasketa mukaan). Mukaan lähti mansikka-juustokakku-muffinssit myöhempää picnic-käyttöä varten. Elämä on täydellistä.

Perjantai-ilta tarjosi mahtavan pussikalja elämyksen elokuvan siivitellessä suhteellisen siveää tunnelmaa. Porukkaa oli kuin festareilla konsanaan. Paitsi että kaikki kököttivät hiljaa nurmikolla täydenkuun valossa. Stockholm Filmfestivalin puistoesitys oli käynnissä. Valkokankaalla pyöri Casablanca. Puistoelokuvakokemus oli varsin mielenkiintoinen myös käytönnönjärjestelyiltään. Ensimmäisen kelan loppuessa järjestettiin pienimuotoinen arvonta, ihan kun kukaan ei olisi halunnut jatkaa mustavalkoisen klassikon katsomista. No, elämä ei kuitenkaan töksähtele pikkuasioista. Paitsi kun toisen kelan loputtua – elävää kuvaa olisi ollut jäljellä alle puolituntia – järjestäjä kuuluttelee mikkiin, että unohti viimeisen kelan festivaalitoimistoonsa. Ja jos puistoyleisö viitsisi odotella 15 minuuttia, niin olisi oikein hienoa. Liekö sitten syynä paikallinen työskentele käytöntö vai mikä, mutta tuo pienehkö tempaus sai kosten nurmikon säestämänä meidän lisäksemme ison porukan katoamaan paikalta. Ikävää.

Lauantaiaamu valkeni tuolle viikonlopulle tavanomaiseen tapaan aurinkoisena ja erittäin lämpöisenä. Matka Södermalmille alkoi. Aluksi ‘Street’, idyllinen rantakatu täynnä kojuja, ihmisiä ja hyvää fiilistä. Sisätiloissa semi-tasokasta livemusaa. Sieltä SoFon putiikkeihin, joista tällä kertaa ei kummempia jäänyt matkaan – mitä nyt nähtiin second hand -liikkeessä ehkä maailman mielenkiintoisin tuote: autenttinen 60-luvun hiustenkuivaaja, jossa tunget päähäsi letkun päässä olevan pussin, laitat vyölle roikkumaan itse laitteen ja eikun töpseli seinään. Masiina hurisee, hiukset kuivuu, ja mikä parasta – kädet vapaana! Voit laittaa vaikka ruokaa tai siivota KOKO talon. Tämä mahtava tuote kyseisestä kaupasta, vain 350 kr.

Hieman myöhemmin mahat täyttyivät taivaallisella ruoalla Italialaisessa Primossa. Talon haloilla lämpiävä pizzauuni paistoi elämäni parhaan pizzan, sisältäen mm. puhvelinmaito-mozzarellaa, kirsikkatomaatteja, vihreää pestoa sekä jättikatkarapuja. Suosittelisin kovin kovasti tämän ketjun Suomeen tuomista. Sivulauseessa tosin todettakoot, ettei juntti-härmäläiset hyvän safkan päälle mitään tajuaisi, kyllä perluskooni oli siinä oikeassa.

Seitsemän tunnin shoppailukierroksen (aka kävelyn) päätteeksi kiirehdimme vielä NK:lle takkia hakemaan, kun matkelle sattui Göteborg. Ei, emme kävelleet Etelä-Ruotsiin, vaan kyseisen kaupungin mukaan nimetty vuosisatoja sitten seilannut kauppalaiva on uskaliaiden puuseppien toimesta uudelleenrakennettu. Laiva oli kieltämättä upea ilmestys, itse tosin miettisin kahdesti ennen kuin lähtisin Kaakkois-Aasian maihin tuolla puisella purkilla purjehtimaan. Kolmemastoisen Göteborgin matka Singaporeen(?) alkoi eilen sunnuntaina.

Mahtava viikonloppu sai hieman asiallisemman päätöksen Swedish Maritime Museumissa, Estonia näyttelyssä. Suhteellisen suppeasti, mutta karmaisevan todentuntuisesti näyttely kertoi niiden päälle 700 ihmisen viimeisestä risteilystä. Ehdottomasti paras ‘vetonaula’ oli meripelastuskeskuksen taltioima radiokeskustelu Estonian sekä Silja Europen kapteeneiden kesken roro-aluksen viimeisten 20 minuutin aikana. Viimeisiä sanoja kapteeni ei ehtinyt jättää ennen yhteyden mykistymistä, ainoastaan antaa hätäisesti pimeässä ilman teknisiä apuvälineitä lasketut koordinaatit. Rauha heidän sieluilleen. Näyttelyä suosittelen kaikille kynnelle kykeneville.

Viimeiset hetket menivätkin sitten lentoasemalla, sekä varsin mielenkiintoisessa BlueOnen potkuriturbiini koneessa 46 muun matkustajan kanssa. Tasaista kyytiä pienestä koosta huolimatta, tosin Tepon fraasia lainatakseni, sämpylä muistutti lähinnä tissiä: kumista ja nahkeaa mitättömällä sisällöllä.

(Tepon korjaus: Se sämpylä muistuttaa nimenomaan sellaista tissiä, joka ajan ja maan vetovoiman ansiosta on jo hieman muotoansa menettänyt ja nesteiltään haihtunut vanha nahkapussi.
Tietenkään kaikki tissit eivät ole kuin Blue1:in sämpylät!! :) )

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sanotaan. Minulla ainakin oli kivaa kokoajan, super-isot kiitokset Tepolle ja Katjalle! Niin, ja aurinkoiselle säälle myös.

Comments are closed.