Pieni muisto

O-Week 12 päivää, TJ 34. Raikkaan tuoksuisina, aurinkoisina loppukesän aamuina tulee haikea olo. Kaipaa takaisin Mikkeliin. Vanhoihin fiiliksiin, hengailemaan koululle, kiireiseen orientation weekkiin, jonka järjestämiseen osallistuminen oli ehkä yksi kaikista niistä hienoimmista asioista lyhyen elämäni aikana.

Nyt lähellä lähtöä seuraavaan tuntemattomaan, haluaisin vielä päästä hetkeksi takaisin niihin hetkiin, joita ystävieni kanssa tuolla toisella paikkakunnalla vietin. Ne useat tuhannet valokuvat tietokoneeni kovalevyllä eivät kerro totuutta siitä ajasta, jolloin kaikki kaipasivat takaisin Helsinkiin. Ei. Ne tuovat mieleen kaikki parhaat hetket, ne miljoonat syyt, miksi tuo kahden vuoden mittainen toisenlainen jakso elämässämme tuntui niin hienolta. Haluaisin vielä kerran olla orientation weekillä mukana, kerran vielä kokea sen innostuksen ja hämmästyksen, jolla maailman silloin vielä näki.

Niinä hetkinä, jolloin ympäröivä todellisuus unohtuu ja mennyt Mikkeli palaa mielikuviin kirkkaana aurinkona, unohtaa tulevat seikkailut. Niillä ei ole enää merkitystä, kunhan saisi vain hetken vielä tuntea sen aidon fiiliksen.

Mutta vaikka aurinko ei tänää mene pilven taakse, lähden silti Japaniin.