Kohta matkaan

Pieni innostuksen poikanen alkaa taas nousta, kun Vilma ja Timur ovat avanneet omat bloginsa. Ei tosin sillä, että kumpainenkaan ei ole vielä Suomen maaperältä poistunut. Vaikka Vilman päivittäisissä laskelmissa TJ 41 kuulostaa vielä täysin utopistiselta haaveelta, se tulee todennäköisesti juosemaan kuten urhea maajoukkueemme stadikalle polvet vedessä ja korvat kurassa. Asiasta pääsee usein apinoihin. Ajattelinkin kertoa teille hieman ennakkotietoja vaihdostani, siitä kun näyttää tulleen varsinainen buumi myös kahden muun rannalla ruikuttajan kesken.

Tokiohan on tunnetusti varsin vaatimattoman kokoinen sekä etenkin vaatimattoman hintainen pieni kyläpahanen keskellä vuoristoista temppelimaisemaa. Kyseinen kylä sisältää useamman keskustan ja mitä suurimmaksi onneksemme – siis minun ja karvaisen ystäväni Sherpan – Sophia University sijaitsee heti seuraavalla metroasemalla suurimmasta keskustasta Shinjukusta. Koska onni ei olisi meitä enempää voinut suosia, olemme löytäneet varsin kohtuu hintaiset asunnot edellämainitsemani Shinjukun toiselta puolen. Paikallisten keskuudessa tuo kaunis alue, nimeltään Koenji, tunnetaan “Tokion Beverly Hillssinä”. Vaatimattomia kun olemme, päätimme hankkia yksiöt molemmille. Käytännössä yksiö tuskin tosin tulee takaamaan yöllistä rauhaani, sillä kaverini tukinsahaaja kuorsaa vain 0.5mm paksuisen paperiseinän takana.

Koulusta varsinaisesti ei ole muuta tietoa kuin varsin hyvin organisoidut haku- ja ilmoittaumismenettelyt. Kurssit ja etenkin poissaolosäännöt yms ovat hieman hämärän peitossa. Pientä helmeä olisi ehkä silti odoteltavissa, Sophia University sattuu nimittäin olemaan yksityinen yliopisto. Suurempi helmikin saattaisi olla luvassa. Reilun viikon kuluttua Seouliin matkustava Juha on bongannut paikallisten matkatoimistojen järjestämiä Pohjois-Korean reissuja. Tähtäimessä olisikin kaunis kumarrus Kim Jong Illin satametrisen patsaan juurella.

Sääolosuhteiltaan varsin suosiollinen Tokio on muiden metropolien tavoin näkemistä täynnä. Kartta friikkinä olenkin hankkinut jo kaupunkiin soveltuvan kartan: ainoastaan 500 sivuinen opus sisältää Tokion tärkeimmät alueet. Mittakaava saattaa tosin aluksi hieman hämätä. Sentti tuolla tuskaisen paksulla opuksella vastaa noin paria kilometriä luonnossa. Omaa jännitystä sekä etenkin vieraiden helppoa perille löytämistä lisää perinteinen Japanilainen tapa jättää kadut nimeämättä. Kortteleilla on kyllä numerot, samoin taloilla. Kumpikaan tosin ei noudata länsimaista logiikkaa. Numerot kasvavat talojen rakennusajankohdan mukaan. Ajoittain itämainen ajatusmaailma ei avaudu edes paikallisille. Parasta on käyttää taksikuskien parasta kaveria, kompassia. Jos jotakuta vielä kiehtoo ajatus nähdä nousevan auringon maa, tervetuloa! Osoitteeni löytyy contacts napin alta.

Matkaan on kuintenkin vielä aikaa. Valmistelut ovat silti miltei valmiit, viisumi vielä tosin hakematta. Pientä perehdytystä paikallisiin saamme sitten saapuessamme Tokioon. Itse emme pääse jäätä murtamaan, sillä etujoukkonamme lähtee Jyväskylän kauppiksen hallituksen Marjut, Nipponin maan kieltä nähtävästi varsin hyvin taitavana. Uusia ystäviä uudelta mantereeltakin on jo kertynyt kavereiden välityksellä. Eräs yhdysvaltalais-japanilainen, kuulemma söötti ja herttainen poika on kysellyt minun yhteystietoja. Haluaa kuulemma tutustuttaa tuohon ah, niin ihanaan kaupunkiin. Tiedä sitten miksi. Kohta sen näkee.

Kuitenkin tällä välin, nautitaan Suomen sateesta ja Joelin jorinoista!

Comments are closed.