Apinakuningas

Niinä pieninä hetkinä, jolloin elämä tuntuu kulkevan samaa tylsää rataa päivästä toiseen, vuoden tuskin vaihtuessa tammikuussa, elämän monimuotoisuus pääsee aina yllättämään. Eilinen opastettu (kiitokset Jonnulle!) retki Korkeasaaren häkkieläinten kiehtovaan maailmaan avasi silmäni sekä niskasärystä tokkuraiset aivoni. Hämmästyin suuresti, miten paljon mielihyvää sekä terapeuttista rauhaa pienen, emoaan härnäävän leijonanpennun seuraaminen voi tuottaa. Pitkän “kuvaustauon” takia järkkäri ei tahtonut pysyä käsissä ja kuvasato jäi hieman vaisuksi. Muutamat kuvat, sisältäen ehdottoman lempparini, naamapotretin ‘sukulaisestani’ Retusta, laitoin kuitenkin galleriaan.

Tänään on viimeinen työpäivä. Kolme kuukautta ‘oikeita töitä’ on takana. Tuntuu, että olen oppinut paljon sekä päässyt tekemään ‘oikeita’ asioita. Nähnyt ison konsernin toimintaa. Sivussa on tietysti tullut seurattua myös varsin mielenkiintoisia firman sisäisiä muutoksia. Hieman liiotellen: vähän kuin olisi näytelmässä mukana statistina. Viimeiset kolme kuukautta on mennyt todella nopeasti. Iso osa suunnitelmista on jäänyt enemmän tai vähemmän tarkoituksella puolimatkaan, osa toteutunut. Tänään kuitenkin on vielä aurinkoista ja menemme Linnanmäelle. Myöhemmin illalla myös Mikkeliin.

Omenia tippuu puista. Haluaisin laittaa Karjalaisen pitkästä aikaa soimaan. Huomenna on syksy.