Kuudes aisti

+30 celcius grader. Iltapäivän polttava aurinko kärventää nahkaa Tervasaaren kummulla. Kylmä kalja virtaa, olo on raukea. Kesän toistaiseksi kuumimman päivän on kruunannut lepohetki hyvässä seurassa pitkän työpäivän jälkeen. Maailma tuntuu jatkuvan ikuisuuksiin, kunnes paikalle tipahtaa pitkäpartainen, epäsiisti ja kaikinpuolin epämääräisen näköinen hipin ja kadunojasta nostetun juopon risteytys. Kummajaisen ikää on lähes mahdoton arvioida. Suuremmalla kummastuksella käymme ihmettelemään hänen ammattiaan nyörin asettelijana. Henkilökohtaisesti luulin saaneeni auringonpistoksen, kun tämä juoppolallia muistuttava henkilö virittää punaista nailon narua puusta puuhun rajaten ison alueen. Juuri sen alueen jossa me ja muut auringonpalvojat olemme.

Hämmästyksemme katoaa nopeasti. Tervasaaren kesäteatteri alkaa.

Kolme pannua etanoita kiitos! Kyllä, valkosipuli, aurajuusto ja vuohenjuusto. Ja laitetaan vielä olutta juomaksi. Parasta, mitä Kolme Kruunua tarjoaa. Kovaa vauhtia katoavat etanat saavat aina parhaat filosofiset ruokakeskustelut aikaiseksi: yllättäen pohdimme, minkälaiseksi lihaksi etana lasketaan. Monen maailmaa kyseinen kysymys tuskin kiusaa, mutta miten suhtautuisi etanoihin henkilö, joka ei syö punaista- tai kananlihaa? Kumpaakaan edellämainituista kuin ei kalaakaan etanat ole, kasviksia tuskin myöskään. Minkäs teet, tiukka dilemma. Onni teki autuaaksi ja pääsimme sopuratkaisuun. Etana on mustaa lihaa. Piste.

Heräsin yöllä hikisenä ilman peittoa, täysin virkeänä päivän koitoksiin. Liekö johtunut etanoista vai simasta, mutta olin nukahtanut välittömästi 21:15 hampaat pestyäni. Herätessäni maailma oli outo paikka. Olin täysin varma, että jotain oli unohtunut. Mietittyäni useamman hetken, en edelleenkään löytänyt menetettyä elämystä. Sen sijaan olin tullut entistä varmemmaksi, että kuudes aistini oli herättänyt minut. Jotain ikävää oli tapahtunut. Mieleen ei tullut ketään tuttua joka olisi voinut loukkaantua tai vammaantua, saati että olisi viihdyttänyt yöllisiä pohdintojani kuolemallaan. Ei. Kuudes aistini ei voinut pettää. Olin täysin varma.

Näin jälkikäteen tajusin, että liiallinen aurinko saattoi sittenkin vaikuttaa.
Tai sitten ei.
Mutta ajoittain, kaipaan edelleen Mikkeliin.

Comments are closed.