Istuin laskevan auringon lämmössä. Tumma, kivilaattainen terassi lämmitti jalkojeni alla. Iholla kirveli vielä keskipäivän polttava kuumuus. Hämärtyvä taivas sai luonnon näyttämään satumaalta, terassin valkoisten rappausten muistuttaessa Etelä-Eurooppalaisesta rakennusperinteestä. Kuulin heinäsirkkojen sirityksen. Kumosin lasillisen vilvoittavaa, kylmää sangriaa antiikin aikojen kunniaksi. Vaikka ajatusmatkakin tuhansien vuosien taakse tuntui pääsemättömän pitkältä, uhrasin muutaman ajatuksen heidän muistolleen. Sille, miten he ovat meidän nykyaikaista maailmaamme laittaneet alulle. Iltakasteen tuoksu toi nurmelta ja pensaikosta täydellisen sykäyksen pienelle hetkelleni hiljaisen terassin katveeseen. Oli poikkeuksellisen lämmin ilta.

Mieli ehti nopeasti katoamaan todellisuudesta, kun ympäröivä elämä vei ajan- ja paikantajuni toiseen atmosfääriin. Olin mökillä.

This entry was posted on Thursday, July 14th, 2005 at 9:39 am and is filed under Post Mikkeli. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.