Uusi aika

Vaikka “Post Mikkeli Eran” alkamisesta on jo muutama kuukausi, tuntuu täysin oudolta ajatella Mikkelin aikaa näin jälkikäteen. Aikaa, jolloin matkusti joka viikonloppu joko Helsinkiin, jossain vaiheessa myös Joensuuhun. Niitä vajaata kahta vuotta, jolloin kulutimme noin 3 viikkoa elämästämme autossa istuen vitostiellä… Täysin käsittämättömiltä tuntuvat myös kekulispäissään vietetyt keskiviikot, ja hyvä ystävämme Penjãna.

Nyt kun viettää päivänsä työpaikalla tulevasta haaveillen, voi vain lämmöllä muistella miten koululla aina onnistui päivää venyttämään myöhäiseen iltaan, turisten kavereiden seurassa käsittämättömiä elämän pikkuasioita.

Life goes on, sanoi joku neropatti jo aikoinaan. Se tosiaan meneekin, tänä iltapäivänä lähemmäs vielä tuoreena muistissa olevaa Mikkeliä kuin ennalta ehkä arvaisikaan. Siis täysin sinne itseeensä. Vaikka elämä jatkuu, voimme kuitenkin mielessämme palata niihin huippuhetkiin, jotka vietimme glorian kukkuloilla.